Ihanaa, ne on niin kauniita! Viime viikolla kun näin ensimmäiset pari sinistä lupiinia huojuvan orpoina metsänreunassa ohi ajaessani, meinasi tulla liikutuksen kyyneleet silmään. Vastustin halua pysäyttää auto ja käydä poimimassa bongatut, halusin että saavat vielä kasvaa ja odotella kavereitaankin.
Nyt niitä alkaa olemaan tarpeeksi että raskisin poimia maljakkoonkin. Vielä en ole saanut poimituksi kesän ensimmäistä lupiinikimppua, mutta eiköhän se tällä viikolla saada ikkunalaudalle.
Kuva viime vuotisesta, kas, vaaleanpunaisesta kimpusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti