Non-postaus

En tainnut vielä postata ihqutuskuvaa päärynäpuusta!

Oisko ollut viikko? kaksi? sitten nuorempi muksu juoksi pihalta sisää huutaen hegästyneenä: "Äiti, äiti, sun päärynäpuu kukkii!". Ja se onkin kukkinut kauan ja runsaasti. Bonuksena päärynäpuun ympärille putkahti yhtäaikaa kukkimaan valtavasti ihania tulppaaneita.

Sammalleimu hehkuu kauneimmillaan juuri nyt.

Viikonloppuna jatkoin laiskottelua rikkaruohojen keskellä, sananmukaisesti. Kannoin viltin, runsaan brunssin ja dekkarin pihapihlajien varjoon. Parhautta!

Nyt lähden nostelemaan taimilaatikoita sisään, kesä meni jo ja nyt on luvattu muutama päivä hrrr alle kymmen astetta päivälämpöä, yöllä taitaa tullaa hallaa. Missähän meidän hallaharsot on? Voisin yrittää pelastaa mansikankukat.

Tällainen ei-mulla-mitään-asiaa-,tai-siis-ainakaan-sellaista-että-olisin-muistanut-ottaa-kuvia -postaus tällä kertaa. Uups.

Puutarhurin malja

Ihana helteinen perjantai. Kiireisen työpäivän, työviikon, ööö siis hirveätä vauhtia vilistäneen parin viikon jälkeen ajelin kotiin auringosta nauttien. Raivasin keittiötä ja jutskailin lapsosen kanssa. Pahimman helteen hellittäessä päivän kääntyessä iltaan tassuttelin avojaloin (No niinpä! Harvinaista riskinottoa meidän pihassa, joka vuosi sieltä vieläkin routii ylös lasia ja rautaroinaa) pihalle viileä valkkarilasi kädessä. Hetken istuskelin pihan perällä penkki-pöytä yhdistelmällä, joka on saanut polttotuomion jo pari-kolme vuotta sitten, mutta edelleen näyttäisi sieltä löytyvän. Katselin ympärilleni, nautiskelin ja suunnittelin laiskasti mitä kivaa voisi pihaan hankkia.

Sitten huomasin istuvani maassa, halusin olla lähempänä _maata_ ja hipeltää ruohoa. Kohta huomasinkin etsiväni katseella "Missäs ne mun pionit on, voisin vaikka kitkeä rikkaruohot niiden penkeistä".

Kyllähän mä tiedän missä ne on, mutta sinne kävellessä olin kävellä ohi, piiloutuivat niin hyvin pohkeeseen yltävien voikukkien ja ruohon sekaan. Hmmmm, olisikohan aika leikata ruoho?

No mutta, löysin siis pionipenkin  pionit, jotka on istutettu metodilla "reikä maahan ja multaa perään", ja siellä näytti olevan ihan hyvä pössis menossa kaikista kutsumattomsita kavereista huolimatta. Kaikki neljä kasvavat jo nyt tuuheampina kuin viime vuonna tähän aikaan. Ja olin ihan näkevinäni myös pieniä nuppuja - vai nupun alkuja? - ainakin toiveita nupuista? Jipiii!

Istuin siis maassa ja nyhdin rikkaruohot pionien ympäriltä niin että multa pöllysi. Siinä taisi valkoviinikin lämmetä, ja kun urakan jälkeen nappasin lasin, sehän oli saanut aikamoisen annoksen multaa ja mitä lie muuta möhnää työn touhussa sisäänsä. En antanut haitata, poistin ne mitä parilla sormen roiskaisulla pystyi ja nautin puutarhurin maljan tyytyväisenä. Suljin silmät, siemailin viiniäni ja hymyilin.

Puutarhan ei todellakaan tarvitse olla täydellinen, harmoninen ja vimpanpäälle että se antaisi hoitajalleen täydellisen onnellisia hetkiä.

Kylvötöissä

Äitienpäivän ohjelmassamme oli vain leppoisaa kotoilua ja pihahommia koko jengillä.

Lapset siis kitkivät oma-aloitteisesti kasvulaatikoita, mies nakersi siellä täällä tekemättömiä pihahommia ja minä suoritin kevätkylvöt.

Laitoin multiin:
kahta erilaista kesäkurpitsaa (Diamant ja Partenon)
isoja "halloweenkurpitsoita" (Tom Fox)
silpoydinhernettä ( Kelvedon Wonder)
taitepapua (Maxi)
ruusupapua (Hestia)
ja lapsen omia auringonkukkia

Kas noin, olen sentään jotain oppinut. Kirjoitan ylös, mitä olen kylvänyt. JA merkkasin tuollaisiin puutikkuihin missä kukin asustelee.

Lisäksi istuttelin ensimmäiset kesäkukat. Ja mitäs mitäs, sinisiä orvokkeja? Juu. Tykkään hirveästi orvokeista, mutta kun niitä ei saa vaaleanpunaisena. Onhan niitä nykyään jotain vähän sinnepäin väriristeytyksiä, mutta ei ne minusta ole kauniita. Sinisiä ja valkoisia sitten. Mutta ehdottomasti tuota vaaleansinistä, ei sitä violettia, varsinkaan jos siinä on keltainen keskus, hyh.

Ja nyt kun sain nuo sini-valko-harmaat istutukset tehtyä, niin nepäs näyttääkin näteiltä. Ehkä tänä vuonna voisin tehdä enemmänkin tätä väriä? Varsinkin nuo hopean ja harmaan värit hivelee tällä hetkellä silmää. Joskus aikaisemmin olen inhonnut hopealehteä (kuului samaan ällötysten kastsiin samettikukan kanssa), mutta nyt se tuntuu (muuhun kuin samettikukkaan yhdistettynä) kovinkin tyylikkäältä lisukkeelta kesäkukkaistutuksessa. Näin se mieli muuttuu.

Hopealehden lisäksi tekisi mieli lisää tuota pelakuun viereen laittamaani hopeaputousta ja viime kesän uutta tuttavaa hopeahärkkiä. Oliivipuu, josta olen haaveillu jo kauan, sekinhän on vähän sellainen harmaa. Ja siniharmaata lavantelia, sitä  haluan ehdottomasti!

No mutta, onneksi tässä on vielä aikaa kypsytellä näitä kesäkukkahaaveita. Nyt nautin näistä mitä jo on.
 

Paras äitienpäivälahja

Jos joku olisi tämän mulle eilen kertonut, olisin nauranut makeasti päin naamaa, mutta totuus on tarua ihmeellisempää. Hetki sitten käytiin seuraava keskustelu:

T= 11 vuotias esikoiseni
Ä= 39 vuotias äiti

T: Äiti!
Ä: Mmm?
T: Kun sulla on ne kasvulaatikot...
Ä: Niin?
T: ... ja niissä on nyt rikkaruohoja...
Ä: On joo kauheesti.
T: ...niin saanko mä mennä kitkemään niitä?

Meinasin pyörtyä, sitten ajattelin että tässä on joku jekku tulossa, mutta ei, lapselle oli kuulemma tullut "kamala himo päästä kitkemään". En todellakaan aikaillut vaan oikein juoksujalkaa mentiin kasvimaalle ja näytin pojille (nuorempi halusi ehdottomasti mukaan koska isompikin sai) miten multaa kannattaa möyhiä rikkaruohojen ympäriltä jotta ylös lähtee koko juuri eikä pelkkä maan päälinen osa.

Siellä ne pienet puutarhurini kyykkii ja kitkee. Näyttää samalla myös multapaakut lentelevän pitkin pihaa, mutta nyt en taatusti mene nillittämään, vaan nautin tästä harvinaisesta näystä. Tuskin se kauan kestää, mutta iloitsen että tämäkin päivä on nähty.

Ihan vähän vain käväsin...

Pistäydyin puutarhamyymälässä. Ihan vain pari orvokkia hakemassa. Tai siis...  voi apua!

 Tässä kärryt tunnin haahuilun jälkeen, kun päätin suunnistaa kassalle:

 Tässä kassan jälkeen:

1x pioni
1 x pelargoni
2 x ahkeraliisa
2 x minipetunia
3 x hopealehti
4 x lobelia
1 x hopeaputos
1 x minimuratti
1 x pieni orvokkiamppeli
1 x suojaruukku
12 x siemenpusseja
1 x nimikylttipaketti






Hmph? Ainoastaan puolelle on tiedossa sijoituspaikka, loput oli sellaista hurmioitunutta haalimista "otan nämä nyt kun näitä vielä saa!". Parina viime vuonna esimerkiksi valkoisten lobelioiden saaminen on ollut mahdotonta kesäkukkien istuttamisen aikaan, ja hopalehdet tuntuivat olevan nyt superhalpoja. Enkä ole ennen nähnyt tuollaisia söpöjä minipetunioita...

Voisko jotenkin hankkia porttikiellon kaikkiin mahdollisiin kasvien myyntipaikkoihin, kiitos?

Ylitin enemmän kuin tuplaten itselle asettamani budjetin. Palkkapäivään on puolitoista viikkoa ja pieni kassakriisi käynnissä. Ensi viikolla syödään sitten munakkaita ja kaurapuuroa sekä mielikuvituksellisia "mitähän kaapista/pakastimesta löytyy"- gourmetkokeiluja, mut on sitten näitä kukkasia sielunravinnoksi. Mitähän lapset tuumaa? Huoh.

Ja mikä typerintä, nämä on kaikki pionia lukuunottamatta yksivuotisia, no pelakuu saattaa kestää jos talvehtiminen onnistuu. Tiedän, tiedän tiedän, jos oikeasti haaveilen siitä rehevästä puutarhasta, silloin olisi ehdottomasti järkevintä satsata aikansa ja ennen kaikkea rahansa monivuotisiin perennoihin, pensaisiin ja puihin. Mutkun mutkun, nämä on sitä mun instantpuutarhaa, heti valmista ja kaunista katsottavaa.

Yritän parantaa tapani. Tai siis, pitäähän mun vielä hankkia kesäkukat ikkunalaudoille ja terassille. Mutta sitten keskityn perennapenkkeihin ja pensaisiin, lupaan sen.

Uusi kevät, uusi into

Täällä taas!

Uusi kevät ja uusi into päällä, täällä aletaan kuulkaas luomaan taas sitä rehevää unelmien puutarhaa pala sieltä ja toinen täältä, nurkka kerrallaan. *verryttelee multasormia*

Joo, mutta ennen uusia haasteita kohti ryntäämistä tehdäänpä pieni tilannekatsaus. Mitäs tuonne puutarhaan nyt kuuluu?

Maaliskuun lopulla oli jo muutamia ihanan lämpimiä päiviä, jolloin riehaannuin aloittelemaan perennapenkin ruoppauksella. Se ja terassin edessä oleva penkki saivat siivouksen jälkeen kuorikatetta niskaansa. Jospas tänä kesänä säästyisin siis hirveiltä rikkaruohosulkeisilta.

Värinä näissä on antiikinpunainen, jota en olisi kyllä itse ehkä valinnut, mutta tulipahan käytettyä kun anoppi oli lahjoittanut meille kaksi säkkiä sellaista.

 Maaliskuun viimeisenä päivänä kärhöt näyttivät lähinnä ruosteiselta piikkilankavyyhdiltä.

Huhtikuun viimeisen päivän tilanne antoi jo toivoa:
täältä tullaan!

Jahka tämä räntä tästä taas sulaa ja lämpimät päivät palaavat, niin kyllä mä alan uskoa että kesää kohti mennään. Tervetuloa mukaan - luvassa tänäkin vuonna innokasta mutta laiskanpulskeaa säätämistä puutarhassa.