Jotain kuitenkin

Tuntuu, että olen huhkinut pihalla harva se ilta tai ainakin viikonloppuisin, mutta oikein mitään en ole saanut aikaiseksi. Tuntui hölmöltä tulla raportoimaan, että ruoputin tänään kaksi kasvulaatikkoa rikkaruohoista, juoksutin kottikärrykaupalla multasäkkejä, rikkaruohoja tai roskia paikasta toiseen tai istutin auton takakontillisen kesäkukkia. Kun ei ne oikein tuntunut edistävän mitään. Ja olen jo monta vuotta kirjoittanutt samanlaisia päivityksiä joka kevät - että eikö se ala jo puuduttavasti toistamaan itseään?
No, sellaista kai se puutarhahomma on. Joka vuosi samat kujeet ja isot urakat etenee pienin askelin.

Ja nyt jälkeen päin huomaan, että olen saanut aikaiseksi vaikka mitä!

Sain tosiaankin kaivettua kesannolla olleet kasvulaatikot käyttökountoon, känneltyä mullat ja heiteltyä (vihdoin, kenties liian myöhään?) kanankakkalannoitetta sekaan.

Tänä vuonna minun ei pitänyt kylvää mitään enkä ostanut ainuttakaan (kesäkukkia ei lasketa!) siemenpussia. Olin päättänyt mennä sieltä missä aita on matalin ja ostaa muutan valmiin taimen kesäkurpitsaa eikä muuta. Vaan mitä vielä - löysin vanhoja pussin puolikkaita ja kuinkas sitten kävikään? Yks kaks yllättäin heitin eräänä iltana kaikki siemenet likoamaan, ja niinpä ne piti seuraavana päivänä laittaa multiin.

Niin sitten kylvin taas niin paljon kun kippoja ja törppöjä löytyi: kesäkurpitsaa, taitepapua ja  sokerihernettä. Lisäksi kerä- ja lehtisalaatteja suoraan kasvulaatikkoon. Ja arvatkaas mitä sitten tein? Unohdin nostaa kipot ja kupit sisälle yöksi. Hupsista. Olisi siis ollut ihan sama kylvää kaikki suoraan kasvulaatikoihin. Tai no toisaalta, oli kyllä tosi lämmintä eikä todellakaan hallaöitä. Päinvastoin pelkään pahoin, että juuri nyt sattui liian lämpimät, lähes hellekelit kohdalle ja eikös se oli liian lämmintä että ainakaan salaatit itäisivät. Hupsista!

Kuvassa vasemmalla oleva ruukku sattui jäämään räystään alle sateella ja multa on roiskunut  pitkin terassin portaita. Siirtin sen toki syrjemmälle, mutten jaksanut siivota ruukkua. Kohtahan taimet siirretään kasvimaalle, näytti kuitenkin edes nuo sokeriherneet itäneen, jee kivaa!

Olen käynyt  pariinkiin kertaan kesäkukkaostoksilla. Mies osaa nykyään jo etukäteen murahtaa, että "rauhallisesti sitten siellä, ei mitään älyttömiä (määriä) heräteostoksia, joohan" kun huikkaan ovenraosta piipahtavani äkkiä puutarhalla.

Näitä istutellessa on mennyt tovi. Kohta alkaa olla valmista, yksi (tai kaksi) pyrähdystä puutarhalla tarvitaan vielä niin etupiha ja terassi ovat kesäkunnossa. Olen kyllä kärräillyt, kaivellut ja istutellut muutakin kuin kesäkukkia, mutta niistä sitten seuraavassa postauksessa, ettei tämä veny ihan tolkuttoman pitkäksi.

Mitäs me kesällä vol.1

Vaikka heinä-elo-syyskuussa tuntui, ettei pihalla ja puutarhassa tapahdu sitten yhtikäs mitään, niin ehkä siellä kuitenkin _jotain_ tapahtui. Mietitäänpäs.

Vuosi sitten istutettu yksinäinen päärynäpuu tuotti yllättävän runsaan sadon! Ilmeisesti naapurin päärynäpuu oli kuin olikin tarpeeksi lähellä, sillä pölytys onnistui - tai sitten tämä meidän on itsepölyttyvä, sellaisiakin kuulemma on. Ja minähän en muista tämän lajia, joten turha kysyä.

Kukinto oli kaunis ja runsas, mutta loppukesästä lehtiä näytti vaivaavan joku joka ruskisti osan lehdistä. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä syyskuussa kerättiin 15-20 päärynän sato, joka syötiin tuoreeltaan. Nam!

Kriikunassa ei edelleenkään ollut mitään merkkiä kukinnosta tai hedelmistä, mutta siellä se "hedelmätarhan" perällä edelleen pörhistelee pienenä, matalana pöheikkönä.

Omenapuu tuotti paljon omppua. Harmi vaan, niihin kehittyi jotain rupista häikkää eikä tehnyt mieli kerätä omenia.

Kasvimaalla kesäkurpitsat (Diamant ja Partenon, joista ei enää hajuakaan tässä vaiheessa kesää että kumpi oli kumpaa) puskivat hullua vauhtia hedelmää niin, ettei kaikkea jaksanut eikä viitsinyt käyttää vaikka kuinka koitin keksiä uusia ruokalajeja joihin kesäkurppaa voisi ujuttaa. Tosin ainuttakaan kesäkurpitsasuklaakakkua en tainnut tehdä - nyt harmitta....

Kesäkurpitsojen välissä kasvatin salaattia, jota olisi voinut ja kannattanut hakea pöytään ahkerammin. Toki välillä haettiinkin, mutta jostain syystä ei läheskään kaikkea. Ehkä hieman kitkerä maku vaikutti asiaan. Epäilen kitkeryyden johtuneen vähän laisesta kastelusta.

Ísot Tom Fox halloween kurpitsat kuoli ja unhottuivat kokonaan, No hui hai, kokeillaan ensi vuonna uudestaan.

Mansikkamaan sato jäi tosi heikoksi, rastasverkosta huolimatta. Pitäisköhän niille tehdä jotain? Mansikat on olleet samassa paikassa nyt jo kolme vuotta ja saaneet selvitä omillaan ilman istuttamisen jälkeisiä toimenpiteitä.

Yrttilaatikon monivuotisia käytin harvakseen kuten tähänkin asti, ja loppukesästä lähinnä kukakkimpuissa.
Innolla istuttamani korianteri jäi herkuttelematta kokonaan. Se kasvoi hyvin kituliaasti (jälleen: kastelun puute? Vai kylmä alkukesä?) vaikka korianteria kehutaan helpoksi ja reheväksi. En lannistu, ensi vuonna paremmalla onnella ja hoitoinnolla uudestaan!
Villirukola oli samoin kitukasvuinen, ja sitten kun se saavutti sellaisia mittoja että olisin voinut sitä poimia, se puski jo kukkaa ja maistui ihan hirveän kitkerältä.
Keräsalaattihan ei itänyt ollenkaan, ilmeisesti tykkäsi huonoa kylmyydestä.

Taitepapu (Maxi) jatkaa samaa epäonnistumisten luetteloa. Kovin kitukasvuista ja matalaa, muutamia palkoja.
Ruusupapu (Hestia) alkoi mielestäni kasvamaan vasta syyskuussa, siihen asti nekin oli onnettomia rääpäleitä. Kukki kyllä kauniisti, mutta yhtään papua ei ehtinyt tulla. Herneistä en edes puhu, ihan vitsi.


Ok, tämän kesän jälkeen alan kallistua siihen, että joo, ehkä näitä kylvöksiä OLISI syytä myös hoitaa. Kastella ja myöskin lannoittaa. Ehkä. Katsotaan sitten ensi vuonna...

Lumipalloefekti

Taimet pääsivät viimein multiin. Oli se jo aikakin!

Homma lähti siitä, että aikaisemmin ostetut kesäkukat piti saada istutetuksi. Petuniat olivat jo aika rähjäisen näköisiä, kun olivat nököttäneet tuulen ja sateen armoilla viikon. Lisäksi joka aamu töihin lähtiessäni pelkäsin löytäisinköhän kukkia enää kotiin palatessa, niin hyvin olivat siinä tarjolla vaikka jonkun voron viedä.
No mutta siis, etupihan kesäkukkien parvekelaatikoissa kasvoi taimivauvoja, joten ne piti siirtää kasvimaalle lopulliseen paikkaansa.

Jotta kasvulaatikoihin sai istutettua mitään, oli niistä ruopattava viime vuotisten kasvien juuret. Viime viikonloppuna istuin tuntikausia kuoputtelemassa multaa ja nykimässä puolimetrisiä ja sormen paksuisia juuria, ruohotuppaita ja rikkaruohoja. Sain puolitoista laatikkoa valmiiksi, joten tänään kuopsuttelin vain sen puolikkaan loppuun. Lisäksi valmiina oli lasten äitienpäivänä puhdistama laatikko. Hirvittävään rikakruohoviidakkotilaan jäi vielä kolme laatikkoa. Huh huh, juuri nyt tuntuu etten jaksa hyökätä niiden kimppuun tänä vuonna ollenkaan.

Tämä kaikki tuli tehtyä, ja kesäkukatkin pääsivät lopulta laatikoihinsa. Pieni lumipalloefektihän niiden takia muodostui, ja aikaa vierästi reippaat neljä tuntia. Mutta nyt on kynnenaluset mustina ja onnellinen olo. Tästä se taas lähtee. Sain kuin sainkin jotain aikaiseksi, hyvä minä!

Tehdäänpä vielä kierros kasvimaalla:

Etualalla iso "halloween kurpitsa" Tom Foxin taimet ja takana villiintynyt viidakkolaatikko.
Taidan käydä illalla  nykymässä osan noista seitsemästä taimesta pois, en muistanut istuttaessa että kyse oli isoista kurpitsoista. Nyt olisi siis ainakin 5 Tom Fox-kurpitsan taimea tarjolla, kuka haluaa?

Tässä yrttilaatikko:

Ripsuttelin tyhjiin kohtiin rukolan, keräsalaatin sekä korianterin siemeniä.
Kurpitsa- ja kesäkurpitsalaatikoihin istutin myös kohopenkkien välieihin viinisuolaheinää ja lehtisalaattia.

Harmillisesti taitepapuni eivät itäneet ollenkaan, mutta ruusupapu Hestia senkin edestä. Yksi kasvulaatikko on täynnä sitä. Noissa jugurttiämpäreissä pitäisi tikun mukaan olla kesäkurpitsaa, mutta minusta nuo taimet näyttävät presiis samanlaisilta kuin laatikossa olvevat ruusupavut. Diamat kesäkurppa ja isot kurpitsat olivat selkeästi tukevia, toisiaan muistuttavia kurpitsantaimia, mutta nämä tikun mukaan Partenonit ei näytä ollenkaan kesäkurpitsoilta. Mutta minkäs teet, näin olen ne laputtanut eikä niitä muuallakaan ole. Oli mitä tahansa, joutuvat nyt odottamaan seuraavaan tarmonpuuskaa että saan siivottua niille kasvulaatikon.

Maa-artisokat on villiintyneet, näitäkin haluaisin jakaa jollekin. Kuka haluaa? Saa tulla hakemaan.

Siinäpä niitä taas on. Yhdessä laatikossa mansikka kukkii ja raakileitakin näkyi. Kolme boxia odottavat edelleen toimenpiteitä ja terassilla veilä majoittuvia herneitä ja auringonkukkia. Ehkä huomenna, ehkä ensi viikonloppuna, toivottavasti kuitenkin jossain vaiheessa...

Satoa

Terveisiä hajonneiden tietsikoiden, läppäreiden ja puhelimien kokoontumisajoista eli meiltä.

Onneksi kaveri kävi pelastamasta tämän pöytärotiskon, jolla on uusimmat kuvat. (Läppäristä, joilla on kaikki aikaisemmat kuvat vuodesta 2006 lähtien, ei puhuta...) Päivittäminen ei ole oikein innostanut ilman kuvia.

Vaikka olen puutarhalaiskotellut koko kesän, on meillä silti saatu pikkuisen satoakin.

Mansikoita syötiin päivittäin, samoin vadelmat ja punaiset viinimarjat on syöty makoisiin suihin suoraan pensaista. Rastasverkot siis toimivat, eikä yhtään eläintä sotkeutunut niihin (kop kop! eli siis ainakaan tähän mennessä!). Karviaisia on vielä puskassa, ne ovat jääneet lapsilta syömättä. Itse huomaan rakastuvani karviaisiin koko ajan enemmän, ne onkin tänä kesänä minun ehdottomia suosikkimarjoja näistä kotipiha valikoimista! Pitäisi käydä poimimassa loputkin talteen jahka tässä ehdin.

Kesäkurpitsoita piisaa omaksi tarpeeksi ja vähän naapureillekin.

Amppelitomaatti puskee reippaana punaposkia vaikka näivähtääkin säännöllisin väliajoin kastelupalveluiden hitauden takia. Kälyni, jonka isä kasvattaa tomaatteja eteläeuroopassa, kehui näiden maistuvan oikeilta tomaateilta, joita ei aina kaupasta saa. Röyhistän rintaani ylpeänä.

Raparperi tykkäsi uudesta tilasta ja mullasta. Useita piirakoita saatu mussuttaa jo, nami nami.

Pitkät pavut, rakkauteni. Tässä nopeaksi mozzarella-nektariini-salaatiksi voissa paistettuna, paahdetuilla sesaminsiemenillä ja hyvällä kastikkeella höystettynä. Oh-la-laa!

National Zucchini Day

Facebook julisti tässä päivänä muutamana seuraavaa:
 

"Have you checked your porch this morning? It's "National Zucchini Day" or "Sneak Some Zucchini onto Your Neighbor's Porch Day." Beware the sneaky neighbor!!"

(Oma nopsa käännös: "Oletteko tarkistaneet kuistinne tänä aamuna? Tänään on "Kansallinen Kesäkurpitsapäivä" tai "Sujauta Kesäkurpitsoja Naapurisi Kuistille-päivä". Ole valppaana kavalien naapurien varalta!")

Haha! Oli aivan pakko käydä koputtamassa naapurin oveen ja juosta nurkan takaa kurkkimaan, kuinka yllättyneitä ilmeitä sieltä tuli kun löysivät portailtaan pienen sylikoiran kokoisen kesäkurpitsan ja tuon viestin kuvineen. Olihan muuten hauskaa!

Ei ruuhkaa laatikoissa

Jaa jaa, olin julkaisevinani tämän jo eilen, vaan näköjään sössin sekä talossa että puutarhassa... 

Kylvin esikasvatukseen kesäkurpitsaa ja leikkopapuja. Kesäkurpista lähti kasvamaan kaikki 6 ja leikkopavuista 7/11. Paputaimivauvoja menehtyi muutama onneton, kun miesväkeni siivosi ja heitti mattokasan taimilaatikon päälle. Outs! Kaksi kesäkurpitsoitsaa annoin kaverille, itselle jäi siis neljä.

Istutin selviytyneet taimet ulos kasvulaatikoihin viikolla 24.

Sitten näimme tappavan yhdistelmän helteet & heikko motivaatio kasteluletkun ulkoiluttamiseen - ja jäljelle jäikin enää vain 3 pavuntaimea. No höh.

Kurpat sinnittelevät sentään vielä hengissä. Paitsi että tänään huomasin, että yksi, kuvassa oikea yläkulma, oli hiutunut omituisesti niin, että kasvanut taimi pikkiriikkisine nuppuineen roikkui juuren tyvessä vain yhdellä säikeellä kiinni. Kun kosketin sitä katsoakseni, säie katkesi.

Lopuissa kolmessa on jotain outoa valkoista läikkää lehdissä.

Saapa nähdä kestääkö mikään sadonkorjuuseen saakka.

Yhteen laatikkoon heitin kukkien siemeniä, toiseen olen tökännyt muutaman kaupasta ostetun salaatintyngän. Salaatin siemeniä minulla on parikin erilaista pussia, täällä sisällä avaamattomina. Kyljessä niissä lukee että itääkseen tarvitsevat alle kahdenkymmenen asteen lämpötilaa. Jää siis omat salaatit kylvämättä, mieluummin nautiin näistä kesäisistä säistä ja rouskutan ostosalaatteja. Kaupan tököt ovat kyllä osoittaneet oivallista partiohenkeä ja puskevat uutta lehteä iloisesti.

Vielä olisi kaksi laatikko tyhjillään. Ei puhettakaan viime kesän ruuhkasta ja tilanpuutteesta. Vähän harmittaa, toisaalta naurattaa. Pitää kai pitää siitä huvittuneisuudesta kiinni eikä antaa huono puutarhuri- fiilisten nostaa päätään. Ei kai tämä nyt niin vakavaa ole, omalla pihallaan kai saa puuhailla niin paljon kuin sielu sietää - ja toisaalta lusmuilla silloin kun siltä tuntuu.


 Monivuotisten kasvien laatikoissa puskee kovalla tohinalla maa-artisokkaa, yrttejä ja mansikkaa. Mansikat ovat aivan mielettömän makeita! En ole ikinä syönyt näin hyviä mansikoita missään. Oma maa, ja niin edelleen... Vielä kun muistaisin käydä joka päivä poimimassa kypsät marjat talteen. Ihme ja kumma lapset eivät muista tätä, kuitenkin aika mieluisaa kotityötä myöskään.

Viime vuonnahan linnut söivät vähäisetkin marjat joten tänä vuonna ostin raskain sydämin rastasverkkoa ja levitin sitä mansikoiden päälle. Odotan kauhulla milloin joku lintu takertuu siihen, toivottavasti ei koskaan!

Tulin juuri sisälle kastelukierrokselta, koska näyttää siltä ettei tänäänkään saada taivaalta vettä. Tämä on sitten kumma maailmankolkka, sillä usein vesisateet kiertävät meidän pihan. Olen huomannut tämän ilmiön jo monta, monta kertaa ja jo useampana kesänä, kun kaverit päivittelevät Facebookissa sateita ja meillä odotetaan kieli pitkällä mutta ilman vaan jäädään. 
Eilen esimerkiksi samalla kylällä, vain viiden kilometrin päässä tuli vettä kaatamalla ja kahden kilometrin päässäkin oli ihan kunnon sade. Meillä ripsautti pari hassua pisaraa samalla kun taivas meni mustaan pilveen, ja kauempaa kuultiin hirmuista ukkosen jytinää, ei muuta. 

Onhan se tietenkin kiva että aurinko paistaa ja on kaunista, mutta kyllä täällä sadettakin kaipailtaisiin, edes silloin tällöin. Pääsis nimittäin tämä laiska puutarhuri taas vähän vähemmällä puuhailulla!

Satokausiherkuttelua

Kesäkurpitsapenkki oli kohtalaisen antelias tänä kesänä. Ei meillä toki hukuttu jättimäisiin zukkiineihin, niin kuin joku pelotteli kuultuaan että istutin kokonaista viisi taimea. Olisiko lannoituksen vähyys, mullan heikkous tai kuun asennot vaikuttaneet siihen, että sato oli kuitenkin ihan käsiteltävissä. Jaon kesäkurpitsoita satunnaisesti vieraille kotiinviemiseksi ja kokkailin muutamia itse grillissä.

Suurin osa kesäkurpitsoista on kuitenkin jalostettu meillä suklaakakuiksi. Kyllä vain! Ihanan mehevää ja kohtalaisen kevyttä. Yhdestäkään en ole muistanut tai ehtinyt ottaa kuvaa kokonaisena, mutta tästä ehdin napata kuvan vähän ennen kuin loputkin katosi herkkusuihin.

Olen käyttänyt eri reseptejä, tässä yksi superhelppo:

3 dl raastettua kesäkurpitsaa (150g)
3 munaa
3 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl tummaa kaakaota
1,5 tl inkivääriä
1 tl kanelia
1 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl ruokasoodaa
1,5 dl sulaa rasvaa tai öljyä
1 dl piimää

Ainekset vain sekaisin kulhossa, voideltuun vuokaan (tai jos tekee pakkaseen tai lahjoiksi niin kertakäyttövuokaan kuten kuvassa) ja 200 asteiseen uuniin noin 45 minuutiksi. Joskus olen paistanut kauemminkin, jos taikinassa on reilummin kesäkurpitsaraastetta. En siis mittaile aineta hirmutarkasti...

Nykyään muksut saavat melkolailla hoitaa käytännön leivontapuuhat, minä valvon hommia piällysmiehenä ja kerron mitä seuraavaksi lisätään kulhoon.

Nami nami, mukavaa viikonloppua!

Järjellistä sanottavaa?

Eilisten unisten onnenkiljahdusten jälkeen jotain (ehkä) järjellistäkin sanottavaa sadosta.

Härkäpapujen palkojen olen toki nähnyt kehittyneen jo aikaisemminkin, nehän ovat isoja, noin kymmenen senttisiä, sormen tai kahden paksuisia mötköpötköjä jotka törröttävät itseään ohuemmasta taimesta. En vain ole ollut ihan varma, milloin niitä kuuluisi poimia. Onneksi satuin ostamaan taas uuden puutarhakirjan, jota lueskelin ja siellähän neuvottiin selkosuomeksi milloin ja miten eri lajien satoa voi ja saa alkaa korjaamaan. Kirjassa jopa neuvottiin, miten härkäpavun siemeniä voi valmistaa - jäipähän sekin pohdiskelu sitten siihen. Olisin nimittäin siirtynyt sujuvasti pohtimaan seuraavaksi sitä. Jee, tarpeeksi rautalankaa Rullakatariinallekin!

Poimin valmiit palot ja vielä jäi ainakin yhtä paljon kasvavia palkoja kehittymään.

Pensaspavut ovat kokoonsa nähden kovin tuottoisia. Noin viidentoista sentin korkuiset pikkupuskat näyttävät tuottavan enemmän palkoja kuin lehtiä. Ihanaa!

Onkohan nämä nyt sitten tarkemmalta nimeltään taitepapuja? Tuollaisia pitkiä, ohuita, höyrytettynä herkullisen rapsakoita vihreitä papuja ne kuitenkin ovat. Suurta herkkuani. Tunnustan, olen pitkin kesää ostanut törkykalliita Etelä-Afrikasta asti rahdattuja papuja salaattiini. Onneksi nyt saan herkutella oman pihan tuotoksilla.

Tässä on papupenkin kuopus, pienin taimi. Se on tuskin kahtatoista senttiä korkea ja silti puskee lähes itsensä pituisia papuja. Liikkis!

Hernepenkkini tukikepeistä olen huokaillut täällä moneen kertaan - eikä sinne ole silti materialisoitunut kesän aikana uusia, pidempiä tukikeppejä.
No eipä hätää, ihan hyvin herneet näyttävät pärjänneet lyhyemmilläkin. Nyt keppien ympärillä kasvaa herneviidakko, joka tuottaa upean runsasta satoa.

Muistelen hämärästi, että herneitä oli eri lajikkeita. Ainakin istutettavat siemenet olivat eri värisiä. Nyt olisikin mukava tietää, mitä ne olivat, sillä eri lajikkeethan käytetään erilailla.

No toisaalta, kyllähän me huomaamme poimiessa mitkä palot ovat litteitä ja siis kokonaan, palkoineen syötäviä sokeri,- taitto- tai salaattiherneitä, ja mitkä taas pulleita silpoydinherneitä joista syödään vain herneet sisältä.
Kaikki ovat maistuneet meille oikein hyvin!

Ja tässä lisää herneitä. Kasvulaatikoista loppui tila, joten ripottelin hädissäni liotetut siemenet tenniskentän reunaan, johon oli kaatunut multapussi.
Puutarhamultaa on tuossa ehkä parin sentin kerros, alla rikkaruohoinen hiekkamaa. Hyvin näyttää juurtuneen myös tuohon. Eikä tukikepeistä puhettakaan. Takimmaiset taimet saavat tukea tenniskentän verkosta, mutta toisistaan. Näillä on asenne kohdallaa!




Kesäkurpitsa tuottaa hyvin! Oli todellakin järkevää jättää vain neljä taimea omaan puutarhaan, kahdellakin olisi varmasti pärjännyt. Ensimmäiset pötkylät olivat ehtineet livahtaa jo 20-30 senttisiksi, jatkossa yritän ehtiä poimimaan ne pienempinä. Ollin antama pyöreästä kesäkurpitsasta valmistui myös ensimmäinen pallero. Jätin sen ja yhden omista kurpitsoista itselle, muut lahjoitin eteenpäin. Miehen bändikaverit taisivat yllättyä, mutta hämmästyksestään toettuaan vaikuttivat varsin ilahtuneilta, kun kiikutin heille kotiinviemisiksi pienen vauvan kokoisia kesäkurpitsoita. Kaupunkilaiskulinaristi totesi heti että vau, tämä taitaa olla luomua. Juu, näin on, ja ihan itse siemenestä kasvatettua, oli pakko kehaista.

Aivan MAHTAVA tunne jakaa oman maan satoa ystäville! Nyt tunnen todellakin olevani kunnon maalainen ja oikea puutarhuri. Tätä lisää!

Ihana jälleennäkeminen

Olimme miehen kanssa pienellä lomasella. Se oli ihanaa, mutta kotiintulo oli myös. Lapset kiehnäsivät kehräämässä sylissä ensimmäisen illan, seuraavana päivänä oli mukava herätä omasta vuoteesta ja aloittaa aamu tiluksien tarkistuskierroksella. Vettähän oli satanut kiitettävästi, joten kotimiesten ei ollut tarvinnut hoitaa kuin terassin kesäkukkien kastelu.

Kasvulaatikoissa oli huomattavissa valtavia harppauksia (ihan niin kuin lapsetkin vaikuttivat kasvaneen hurmuisesti parissa päivässä!):

Härkäpavussa kukat muuttumassa pieniksi paloiksi

Ainakin 5 mansikan raakiletta bongattu. Voi olla, että joudumme kuitenkin turvautumaan tänäkin kesänä vielä ostomansikoihin pakastettavaksi.

Herneen versot ovat kauniita!

Tukikepit ovat jotain rimojen jämiä ja taitavat jäädä kohta lyhyiksi. Enää niitä on myöhäistä vaihtaa, joten joudumme elämään näiden kanssa, toivottavasti herneet eivät närkästy liikaa.

Keräkaali ei näytä ollenkaan kerältä?!?

Olisko kuitenkin mennyt sekaisin eri kaalilajit kylvössä?

Yllärisekoituspussimme, eli papuset, vaikuttavat olevan matalaa pensaspapua. Tai sitten ne ovat kitukasvuisia salkopapuja. Toivottavasti ei kuitenkaan.

 Lehtikaalina istutettu kaali. Neljästä yksi jätti kasvamatta, kolme muuta puskevat kyllä lehtiä.

Maa-artisokat ovat selvinneet muutosta  (tai "selvinneet") ja vaikuttavat elinvoimaisilta.

Herahtaa jo vesi kielelle ajatellessani ihanan kermaista maa-artisokkakeittoa, jota näistä saa syksyllä.

Kesäkurpitsat kukkivat.

Viime viikolla näkyvillä oli vain yksi kukka ja ehdin jo murehtia ettei satoa ehkä ehditä saamaan, mutta nyt vaikuttaa siltä että sitä tullaan saamaan runsain mitoin.

Neuvoja konkarilta

Ystävämme tuli käymään ja toi taas tuliaisia puutarhaan. 

Sain pyöreän kesäkurpitsan ja keltaisen tomaatin taimet. Hauskaa saada vähän erikoisuuksiakin, minähän olen kasvattanut itse vain niin perusperustaimia kuin olla saattaa. Kiitos Olli!
Istutin taimet samaan laatikkoon tavallisten kesäkurpitsoiden kanssa.

Huomasin, että laatikon toisesta päästä puskee maa-artisokkaa! O-ou, luulin tosiaankin että se olisi ollut toisessa laatikossa. Katsotaan, tuleeko niitä vieä lisää (toivottavasti!), sitten nyppäisen kyllä tuon yhden kesäkurpitsan pois sen/niiden tieltä, onhan niitä ihan riittävästi jo kolmessa + tässä uudessa.

Tutkimme yhdessä Ollin vuosi sitten tuoman omenapuun vointia.  Se on kasvanut ihan vähässä ajassa hurjasti pituutta ja tukikeppi on jäänyt liian lyhyeksi. Latva repsottaa pahasti, se on taipunut kai navakassa tuulessa ja kaipaa kipeästi tukemista. Pitääpä ihan pohtia mistä siihen saataisiin sopivan pitkä ja napakka tukikeppi.
Olli näytti miten oksia voi taivuttaa (puisilla pyykkipojilla!) oikeaan kulmaan, jottei ne repeäisi myöhemmin omenien painosta. Hän lupasi myös tulla ensi keväänä leikkaamaan omppupuuta, sillä minä en usko pystyväni vielä hahmottamaan mitä ja miten ja kuinka paljon kannattaa leikata. Huh, onneksi on tällaisia puutarhakonkareita ystävänä!

Voittajafiilis (ja kesäkurpitsan taimia jaossa!)

Jes! Hyvä minä, tapu-tapu-tapu!

Tänään marssin määrätietoisesti kasvimaalle parvekelaatikko molemmissa kainaloissa.

Nyt on yksi laatikko täysi härkäpapua ja toisessa on neljä kesäkurpitsan taimea. Tajusin, että niissä neljässäkin saattaa olla täysi tekeminen, jos satoa tulee normaalisti. Ei ehkä olis tarvinnut kasvattaa noita kaikkia. Enkä mä edes istuttanut puoliakaan mitä pussissa oli!







(vasemmalla ylhäällä mansikkaa
oikealla ylhäällä toistaiseksi vain kesäkurpitsaa

vasemmalla alhaalla härkäpapua
oikealla alhaalla valkosipulia ja yrttejä: rosmariini, ruohosipuli ja hmmm, jotain kolmatta monivuotista)


Ups. Sitten ois vielä pari laatikollista sitä pensaspapua (mihin mä ne tuuppaan???) ja nämä loput:

Tarjolla 12 kesäkurpitsan taimea ja härkäpapuakin jäi 2. KUKA HALUAA? *Päivitys: Kaikki taimet on jo jaettu tai ainakin sovittu nouto. Kiitos kaikille, jotka antoivat uudet kodit näille pienille :)*

Puhuttiin miehen kanssa, että tarvittaisiin lisää kasvulaatikoita ja äkäseen. Saatiin jo idea, tai no joo, mies sen sai, mutta minä siunasin sen. Katsotaan, josko jo huomenna...
Olisihan se hyvä saada lisätilaa reippaasti, nimittäin on vielä ne Millan lähettämät kaikki ihanuudet ihan ilman paikkaa.

Kävin kurkkimassa pionikolmikkoa ja olipas siellä iso yllätys: isoimmassa taimessa mollotti kaksi nuppua! Oijoijoi, nytkö jo, toisena kesänä, saan ihkaomia pionin kukkia pihaltani? Olin mennä solmuun onnesta nuput nähdessäni! Oi jospa, jospa vain kaikki menee hyvin ja niistä puhkeaisi tänä kesänä kukkia.

Nappasin kuvan upeina hehkuvista jättilaukoista. Hienoja nekin!

Peeäs: Kukaan ei edelleenkään saanut mitään hallaharsoja tai muita suojia. Voisin kuitenkin yrittää perehtyä tuohon suojaamiseen, eikös se olisi parempi koittaa edes suojata tuhoelikoiltakin.
Ja toinen: Sekin nostaa fiilistä, että kameran laturi paikallistettiin ja saan taas räpsittyä kuvia. Lisäsin kuvia myös aikaisempiin postauksiin.

Tilapäismajoitusta (tunnistusapua kaivataan!)

Terassilla on nyt tilapäismajoituksena läjä laatikoita, ruukkuja ja ämpäreitä. Niissä aloittelee kasvuaan mm pelargoniaa, kesäkurpitsaa, leikko-, salko- ja härkäpapua ja leinikkejä.

Pelargoniat ja leinikit (kuvassa takimmainen puulaatikko ja vihreä emalikattila + kuvan ulkopuolla kaksi isoa saviruukkua) osaan paikallistaa, mutta mutta, nuo loput...  

Luulen että etummaisessa puulaatikossa ja keskimmäisessä parvekelaatikossa on kesäkurpitsaa,

 takimmaisessa leikkopapua

 

ja etummaisessa härkäpapua

.
Vaan en ole varma. Tunnistaisiko joku lukija taimet? Arvailuja saa heittää!

PÄIVITYS: Parikin (minua) kokeneempaa puutarhuria lähetti viestejä (KIITOS!) joissa tunnistettiin alimman kuvan taimet kesäkurpitsaksi.
Ja nyt kun asiaa ajattelen, niin käyhän se järkeenkin että kaksi papua olisi aika saman kaltaisia kuten nuo kaksi ensimmäistä kuvaa, ja kurpitsa se erilainen.
Näillä tunnistetiedoilla osaan sitten loppusijoittaa pavut sellaiseen paikkaan, jossa niille saadaan tukea ylöspäin.

Äiti kylvää ja kasvattaa

Äitienpäivänä istutin papujen ja kurpitsan siemenet, tomaatin taimet (eiei, en kasvattanut itse vaan tilasin Viherpeukalosta) ja muutaman pelargonian vihreine kavereineen ruukkuihin. Nämä oli neljä uutta ostopelargoniaa. Viime kesäiset, talvehtineet pelargoniat ovat vielä sisällä odottamassa karastamista hissun kissun ulkoilmaan.

Täytyykin kehaista, kolmestatoista pelargoniasta viisi selvisi talven yli. Se on minun hoidossani hyvin, sillä todellakin hylkäsin kasvit oman onnensa nojaan. En tainnut kastella kuin kerran koko talven aikana. Huhti-toukokuussa vaihdoin uusiin multiin ja nostin ikkunan eteen, siinäpä koko service jota raukat saivat.

Muistin jopa liottaa yön yli leikko-, salko- ja härkäpapujen sekä perusvihreän kesäkurpitsan siemenet (hyvä minä!). Kaikki siemenet piti kylvää väliaikaisratkaisuna parvekelaatikkoihin, sillä kasvimaalla nököttävät neljä kasvulavaa olivat törkeässä kunnossa.

Kolme tomaatin taimea istutin amppeliin. Tomaatit ovat ihan uutta minulle, en ole ennen uskaltautunut niihin tarttua kun vaatisivat kasvihuonetta ja lannoitusta ja koulimista ja varkaiden vähentämista ja mitä kaikkea, huh tulee ihan hiki kun ajatteleekin. No mutta nyt tilasin rehvakkaasti amppelitomskujen taimia, kun kerran esitteessä luvattiin että aurinkoisella paikalla menestyvät amppelissa hyvin eikä tarvitse niistä varkaistakaan huolehtia. Ok, katsotaan miten käy.
Takaterassimme on aurinkoinen vain aamupäivällä, joten meinasi tulla tenkkapoo minne ripustan sen amppelin. Onneksi muistin, että etuoven pielessähän on amppelinkannatin, sinne siis. Ei ehkä ihan perinteisin ovenpielikasvi se tomaatti, mutta onkos sillä niin väliä. Saapahan tomskut aurinkoa aamusta iltaan, etupihamme on suorastaan paahteinen. Pitää vaan muistaa kastella ahkerasti.

Istutushommat meinasivat tyssätä alkuunsa, kun sopiva multa loppui kesken ja piti hieman säveltää. Minulla oli (sisä)kukkamultaa ja mustaa puutarhamultaa pusseissa, joten sekoittelin niistä coctailin kesäkukkamullan puutteessa. Puutarhamulta kun on liian vahvaa, ja viherkasvimulta oli aika kuivaa, joten päättelin että miksaamalla voisin saada tarpeeksi kuohkean mutta ei liian vahvan mullan. Saapa nähdä, osuinko oikeaan.

Osa pelargonioista jäi suosiolla odottamaan kunnon multaa ja kavereita. Ei nimittäin onnistunut muratin talvehtiminen ja sekös harmittaa. Tilasin viime keväänä Viherpeukalolta kolme isoa ja kallistakin irlanninmurattia, jotka kuivuivat täysin talven aikan. Pöh. Ostetaan sitten taas uusia muratteja, minkäs sille voi.