Jotain kuitenkin

Tuntuu, että olen huhkinut pihalla harva se ilta tai ainakin viikonloppuisin, mutta oikein mitään en ole saanut aikaiseksi. Tuntui hölmöltä tulla raportoimaan, että ruoputin tänään kaksi kasvulaatikkoa rikkaruohoista, juoksutin kottikärrykaupalla multasäkkejä, rikkaruohoja tai roskia paikasta toiseen tai istutin auton takakontillisen kesäkukkia. Kun ei ne oikein tuntunut edistävän mitään. Ja olen jo monta vuotta kirjoittanutt samanlaisia päivityksiä joka kevät - että eikö se ala jo puuduttavasti toistamaan itseään?
No, sellaista kai se puutarhahomma on. Joka vuosi samat kujeet ja isot urakat etenee pienin askelin.

Ja nyt jälkeen päin huomaan, että olen saanut aikaiseksi vaikka mitä!

Sain tosiaankin kaivettua kesannolla olleet kasvulaatikot käyttökountoon, känneltyä mullat ja heiteltyä (vihdoin, kenties liian myöhään?) kanankakkalannoitetta sekaan.

Tänä vuonna minun ei pitänyt kylvää mitään enkä ostanut ainuttakaan (kesäkukkia ei lasketa!) siemenpussia. Olin päättänyt mennä sieltä missä aita on matalin ja ostaa muutan valmiin taimen kesäkurpitsaa eikä muuta. Vaan mitä vielä - löysin vanhoja pussin puolikkaita ja kuinkas sitten kävikään? Yks kaks yllättäin heitin eräänä iltana kaikki siemenet likoamaan, ja niinpä ne piti seuraavana päivänä laittaa multiin.

Niin sitten kylvin taas niin paljon kun kippoja ja törppöjä löytyi: kesäkurpitsaa, taitepapua ja  sokerihernettä. Lisäksi kerä- ja lehtisalaatteja suoraan kasvulaatikkoon. Ja arvatkaas mitä sitten tein? Unohdin nostaa kipot ja kupit sisälle yöksi. Hupsista. Olisi siis ollut ihan sama kylvää kaikki suoraan kasvulaatikoihin. Tai no toisaalta, oli kyllä tosi lämmintä eikä todellakaan hallaöitä. Päinvastoin pelkään pahoin, että juuri nyt sattui liian lämpimät, lähes hellekelit kohdalle ja eikös se oli liian lämmintä että ainakaan salaatit itäisivät. Hupsista!

Kuvassa vasemmalla oleva ruukku sattui jäämään räystään alle sateella ja multa on roiskunut  pitkin terassin portaita. Siirtin sen toki syrjemmälle, mutten jaksanut siivota ruukkua. Kohtahan taimet siirretään kasvimaalle, näytti kuitenkin edes nuo sokeriherneet itäneen, jee kivaa!

Olen käynyt  pariinkiin kertaan kesäkukkaostoksilla. Mies osaa nykyään jo etukäteen murahtaa, että "rauhallisesti sitten siellä, ei mitään älyttömiä (määriä) heräteostoksia, joohan" kun huikkaan ovenraosta piipahtavani äkkiä puutarhalla.

Näitä istutellessa on mennyt tovi. Kohta alkaa olla valmista, yksi (tai kaksi) pyrähdystä puutarhalla tarvitaan vielä niin etupiha ja terassi ovat kesäkunnossa. Olen kyllä kärräillyt, kaivellut ja istutellut muutakin kuin kesäkukkia, mutta niistä sitten seuraavassa postauksessa, ettei tämä veny ihan tolkuttoman pitkäksi.

Joko taas?

Mitä, joka taas on kevät? Nytkö pitäisi ehtiä kylvää ja istuttaa?

Ihan siihen en ole vielä päässyt, mutta olen kaivellut istutukset taas esiin talven jäljiltä ja rikkaruohojen alta.

Vielä en ole kylvänyt ainuttakaan siementä, mutta kai tässä vielä ehtii. Ainakin keskäkurpitsaa ja taitepapuja haluan taas laittaa ja tietenkin salaatit. Ehkä jopa jotain uutta ja erilaista? Mitähän helppoa ja nopeaa sitä keksisi, taidanpa selailla puutarhakirjoja tämän illan. Ai niin, tilasinhan taas tuttuja ja turvallisia amppelitomaatteja, ne tulevatkin varmaan tällä viikolla matkahuollon kautta.

Tänään palkitsin itseni ja reippaat apulaiseni rikkaruohourkan jälkeen oman pihan raparpereista leivotulla piirakalle. Talven aikana bloggaajataidot ovat selvästikin uinahtaneet, sillä kuvaa ei muistettu ottaa ennen kuin koko piirakka oli hotkaistu makeisiin suihin.

Mutta tästä se taas lähtee, pihalla puuhailu.

Kylvötöissä

Äitienpäivän ohjelmassamme oli vain leppoisaa kotoilua ja pihahommia koko jengillä.

Lapset siis kitkivät oma-aloitteisesti kasvulaatikoita, mies nakersi siellä täällä tekemättömiä pihahommia ja minä suoritin kevätkylvöt.

Laitoin multiin:
kahta erilaista kesäkurpitsaa (Diamant ja Partenon)
isoja "halloweenkurpitsoita" (Tom Fox)
silpoydinhernettä ( Kelvedon Wonder)
taitepapua (Maxi)
ruusupapua (Hestia)
ja lapsen omia auringonkukkia

Kas noin, olen sentään jotain oppinut. Kirjoitan ylös, mitä olen kylvänyt. JA merkkasin tuollaisiin puutikkuihin missä kukin asustelee.

Lisäksi istuttelin ensimmäiset kesäkukat. Ja mitäs mitäs, sinisiä orvokkeja? Juu. Tykkään hirveästi orvokeista, mutta kun niitä ei saa vaaleanpunaisena. Onhan niitä nykyään jotain vähän sinnepäin väriristeytyksiä, mutta ei ne minusta ole kauniita. Sinisiä ja valkoisia sitten. Mutta ehdottomasti tuota vaaleansinistä, ei sitä violettia, varsinkaan jos siinä on keltainen keskus, hyh.

Ja nyt kun sain nuo sini-valko-harmaat istutukset tehtyä, niin nepäs näyttääkin näteiltä. Ehkä tänä vuonna voisin tehdä enemmänkin tätä väriä? Varsinkin nuo hopean ja harmaan värit hivelee tällä hetkellä silmää. Joskus aikaisemmin olen inhonnut hopealehteä (kuului samaan ällötysten kastsiin samettikukan kanssa), mutta nyt se tuntuu (muuhun kuin samettikukkaan yhdistettynä) kovinkin tyylikkäältä lisukkeelta kesäkukkaistutuksessa. Näin se mieli muuttuu.

Hopealehden lisäksi tekisi mieli lisää tuota pelakuun viereen laittamaani hopeaputousta ja viime kesän uutta tuttavaa hopeahärkkiä. Oliivipuu, josta olen haaveillu jo kauan, sekinhän on vähän sellainen harmaa. Ja siniharmaata lavantelia, sitä  haluan ehdottomasti!

No mutta, onneksi tässä on vielä aikaa kypsytellä näitä kesäkukkahaaveita. Nyt nautin näistä mitä jo on.
 

Nursery

No niin, nyt on taimivauvoja kasvamassa. Pikkuiset on peitelty muhevaan multaan ja niille on laitettu tukeva kehto.

Kylvin liotettuja pensaspapu "Saxaa" maitopurkin puolikkaisiin ja niihin harvoihin muovitörppöihin joita satuin kellarista löytämään. Asettelin pahvi- ja muovitörpöt puiseen Hartwallin laatikkoon, jossa siemenvauvoja on helppo nostella ulkoilemaan lämpiminä päivinä ja yöksi sisään.

Lisäksi kylvin kesäkurpitsan siemeniä kilon jugupurkkeihin ja ne sijoitin kesäkukkakoriin jotka vielä toistaiseksi odottavat kukkia. Samoihin koreihin lykkäsin pelargoniat, joita en ole vielä uskaltanut pihalle koreihin laittaa. Nyt niidenkin ulkoiluttaminen helpottui, kun ei tarvitse yksittäisiä purkkeja kanniskella.

Viimeksi harmittelin kuinka myöhässä olen kylvöjen kanssa viime vuoteen verrattuna. Piti vielä tarkistaa, ja hups - olin väärässä. Vuosi sitten äitienpäivänä kylvin vasta siemenet, en suinkaan hoivaillut jo itäneitä taimia.
Ja kuten kaikki tiedämme, tänä vuonna terminen kevät on totta tosiaan ollut pari viikkoa myöhässä. Joten mitäs tässä murehtimaan, jokainen vuosi on erilainen. Nyt nautitaan tästä hetkestä!

Nautitaan lämmöstä, ihaillaan uutta vihreyttä ja hoivataan taimivauvoja.

Pienin askelin

Tuntuu että koko kevään, siis silloin kun kalenterissa luki kevät, odotin vain milloin myös se terminen kevät alkaa. Nyt, yht'äkkiä tuntuukin ihan kuin olisi jo alkukesä. Huhuu, mihin jäi kevät? Tai ehkä paremminkin: huhuu, mitä mä haahuilin koko kevään?

En ole kylvänyt mitään. Toistan: en ole kylvänyt ainuttakaan siementä. Hävettää. Viime vuonna äitienpäivän aikaa minulla oli monta laatikollista hellästi esikasvatettuja kesäkurpitsan ja papujen taimia joista hössötin kovasti. Nyt ei ole taimen taimea.

Lauantaina vihdoin ostin hädissäni muutaman siemenpussin, joita olen nyt pari päivää pyöritellyt käsissäni. Enkä edelleenkään kylvänyt, en edes laittanut likoamaan.

Tänään availin vähän puutarhakirjojani lukeakseni olenko jo aivan auttamattomasti myöhässä kaikkien näiden kanssa ja helpotuksen huokaus oli melkoinen, kun tajusin että ihan hyvin ehtii vielä suorakylvönäkin kasvattamaan näitä, ei paniikkia. Kaalien kanssa taitaa olla peli jo menetetty, mutta eipä se niin haittaa. Vaikka on minulla vielä niitä Millan viime vuonna lähettämän lehtikaalin siemeniä, saatan uhmakkaasti heittää niitäkin vielä maahan jos tilaa jää.
Kasvulaatikot ammottavat tyhjinä eiku siis täysinä - kompostit on edelleen sekoittamatta multiin. Monivuotiset kasvit puskevat vihreää jo kovaa vauhtia, mutta muihin en ole istuttanut vielä mitään. Mutta siis, kyllä mä vielä tästä kohta toimerrun.

Äitienpäivänä puuhailin pihalla vähän siellä, pikkuisen täällä. Haravoin viimeisen ruokkoamattoman pläntin takaportaiden vierestä. Siivosin herttavuorenkilpien (epä)penkin. Kitkin saunan edestä pikkukivien välistä puskevia voikukkia. Keräsin saunan oven eteen, sinne pihan viimeiseen nurkkaan, tuulen kasaamat ruskeat vaahteranlehden vihdoin pois - sain saaliiksi kottikärryllisen. Kärräsin kompostia kasvien juurille. Keräsin taas roskia. Voi ärf! sitä muovinpalasten, ilmapallojen riekaleiden, jeesusteipinpätkien, kuula-aseen kuulien, rikkinäisten lelujen ja muun roinan määrää mitä maasta puskee kun vähän katselee jalkoihinsa. Ja miten valtavan paljon siistimmältä pihan näyttää, kun sitä pienen pientä, värikästä silppua ei pilkistele joka paikasta.
Ei tunnu siltä että olisin tehnyt varsinaisesti puutarhatöitä, kunhan vähän riipaisin sieltä täältä. Mutta useampi tunti siinäkin meni, ja kaikki tuokin pieni on joskus tehtävä.

Tai no hei - istutin kolme tomaatin taimea. Viherpeukalolta tilasin valmiina. Tuossa ne taas ovenpielessä roikkuvaat, pikkurimpulat. Pitää vielä muistaa nostaa sisään öiksi etteivät vaan palellu.

Ensimmäiset kesäkukat istutin myös etupihan portaille.Lauantaina ajauduin ihan vahingossa paikalliselle pienelle taimitarhalle ja siitä se sitten taas lähti, kesäkukkahulluus. Siellä oli tarjolla vaikka mitä ihanaa, olin aivan pyörällä päästäni ja olisin halunnut ostaa yhden joka sorttia.
Sanoinkin puutarhurille, joka kai vähän hymyillen seurasi päättämätöntä pyörimistäni, että ostan nyt ensi hätään tämä ja sitten alan vasta järjellä ajattelemaan mitä oikeasti tarvitsen.

Lidlistä löytyi kaunis musta istutusastia. Näyttää keraamiselta, mutta onkin muovia. Kevyt ja helppo puhdistaa. Istutin siihen pari valkoista petuniaa, kaksi punaista lobeliaa ja ison valkoisen tuoksupieluksen. Luulen, että vaihdan tuoksupieluksen tilalle myöhemmin yhden pelargonioista, jahka ne vähän kasvavat.
Taustalla vilkuttelevat vahtikoirammedinot ja -leppäkerttu.

Lisäksi osti pari pinkkiä petuniaa  ja pari valkoista pikkuorvokkia. Eikä mitään hajua mihin ne laittaisin. Tätä perinteistä minua siis. Noooh, eiköhän niillekin paikat keksitä. Pikku hiljaa, vähän kerrallaan, kyllä tämä tästä taas etenee.

Äiti kylvää ja kasvattaa

Äitienpäivänä istutin papujen ja kurpitsan siemenet, tomaatin taimet (eiei, en kasvattanut itse vaan tilasin Viherpeukalosta) ja muutaman pelargonian vihreine kavereineen ruukkuihin. Nämä oli neljä uutta ostopelargoniaa. Viime kesäiset, talvehtineet pelargoniat ovat vielä sisällä odottamassa karastamista hissun kissun ulkoilmaan.

Täytyykin kehaista, kolmestatoista pelargoniasta viisi selvisi talven yli. Se on minun hoidossani hyvin, sillä todellakin hylkäsin kasvit oman onnensa nojaan. En tainnut kastella kuin kerran koko talven aikana. Huhti-toukokuussa vaihdoin uusiin multiin ja nostin ikkunan eteen, siinäpä koko service jota raukat saivat.

Muistin jopa liottaa yön yli leikko-, salko- ja härkäpapujen sekä perusvihreän kesäkurpitsan siemenet (hyvä minä!). Kaikki siemenet piti kylvää väliaikaisratkaisuna parvekelaatikkoihin, sillä kasvimaalla nököttävät neljä kasvulavaa olivat törkeässä kunnossa.

Kolme tomaatin taimea istutin amppeliin. Tomaatit ovat ihan uutta minulle, en ole ennen uskaltautunut niihin tarttua kun vaatisivat kasvihuonetta ja lannoitusta ja koulimista ja varkaiden vähentämista ja mitä kaikkea, huh tulee ihan hiki kun ajatteleekin. No mutta nyt tilasin rehvakkaasti amppelitomskujen taimia, kun kerran esitteessä luvattiin että aurinkoisella paikalla menestyvät amppelissa hyvin eikä tarvitse niistä varkaistakaan huolehtia. Ok, katsotaan miten käy.
Takaterassimme on aurinkoinen vain aamupäivällä, joten meinasi tulla tenkkapoo minne ripustan sen amppelin. Onneksi muistin, että etuoven pielessähän on amppelinkannatin, sinne siis. Ei ehkä ihan perinteisin ovenpielikasvi se tomaatti, mutta onkos sillä niin väliä. Saapahan tomskut aurinkoa aamusta iltaan, etupihamme on suorastaan paahteinen. Pitää vaan muistaa kastella ahkerasti.

Istutushommat meinasivat tyssätä alkuunsa, kun sopiva multa loppui kesken ja piti hieman säveltää. Minulla oli (sisä)kukkamultaa ja mustaa puutarhamultaa pusseissa, joten sekoittelin niistä coctailin kesäkukkamullan puutteessa. Puutarhamulta kun on liian vahvaa, ja viherkasvimulta oli aika kuivaa, joten päättelin että miksaamalla voisin saada tarpeeksi kuohkean mutta ei liian vahvan mullan. Saapa nähdä, osuinko oikeaan.

Osa pelargonioista jäi suosiolla odottamaan kunnon multaa ja kavereita. Ei nimittäin onnistunut muratin talvehtiminen ja sekös harmittaa. Tilasin viime keväänä Viherpeukalolta kolme isoa ja kallistakin irlanninmurattia, jotka kuivuivat täysin talven aikan. Pöh. Ostetaan sitten taas uusia muratteja, minkäs sille voi.