Viime tiistaina mieheni toi minulle ruukkuauringonkukan. Ihanan, keltaisena loistavan ja tanakan kukan, jossa oli useita nuppuja. Sille löytyi heti sopiva paikka keittiön ikkunalta, Carl Larssonin Brita, kissa ja voileipä- kuvan vierestä, jossa myös loistaa isoja auringonkukkia.
Nyt se näyttää tältä:
Ensin se näytti vain vähän nyykähtäneeltä ja hieman huonovointiselta, joten annoin sille vettä. Hupsista heijaa, kuinka sattuikaa, mieskin sanoi kastelleensa kukan juuri...
Tulin sitten kurkanneeksi ruukkuun ja AUTS siellä loiskui ainakin desi vettä. Kaadoin sen pois ja puristin varovasti muoviruukkua - mullasta lorisi ainakin toinen mokoma lisää!
Voi pieni kukkaparka, sehän oli melkein hukutettu. En tiedä tuleeko siitä enää eläjää, mutta olen toiveikkaasti yrittänyt kuivattaa sitä, myös ulkona auringossa.
Ihan kuin varren ja nuppujen pintajännitys olisi vielä kunnossa, ehkä siellä vielä jotain pinnistelee elossa, vaikka juuret on aika muhjuna yhäkin kosteassa mullassa.
Elättelemme toiveita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti