Ehkä kuitenkin eniten kateutta (sellaista "olispa mullakin"-hyvän-laista-kateutta) aiheuttaa paksu, muheva multa, johon naapuri polkaisi lapionsa kaivaessaan minulle oreganoa ja sitruunamelissaa (? Jotain sitruunan tuoksuista yrttiä se oli!). Meillä on kivistä hiekkamaata koko tontti. Siihen on ajettu rekkakuormittain täyttömaata, joten sen muuttaminen mullaksi veisi vuosikymmeniä, jos siihen päättäisin ryhtyä. Taidan pidättäytyä kasvulaatikoissa.
Tämä naapuri on armoitettu puutarhuri, jolta olen saanut ennenkin kasveja sekä neuvoja. On kiva jutella toisen yhtä innostuneen puutarhurin kanssa, varsinkin sellaisen jolta tällainen noviisi saa kullan arvoisia vinkkejä. Kiitos Satu!
Nyt lähdin kotiin mukanani taimikassillinen yrttipaakkua, sylillinen raparpein varsia ja iso nippu maa-artisokkaa. Tuli ihan suomifilmien "kaupunkilaisserkku sai kotiin viemisinä hiukan ruokatarpeita maalta palatessaan"-fiilis niitä kotiin juoksuttaessani. Sitten nauratti jo mielleyhtymien loikkiessa Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri - kirjan söpöihin kuviin.
Kaikki taimet pääsivät heti multiin ja raparpereista tulee tervetuloa kotiin -kakku lapsille, jotka palaavat pappalasta viikonloppuna.
Maa-artisokat istutin viimeiseen, tähän asti ilman kasveja jääneeseen kasvulaatikkoon. Siinä on vähän liian vähän multaa, mutta laappasin sitä toisesta päästä toiseen, jolloin sain näille taimille tarpeeksi syvän kasvupaikan. Maa-artisokka on kova leviämään, joten kasvulaatikko on sille hyvä paikka, pysyypähän rajatulla alueella.
Nyppäsin myös sen yhden, kesäkurpitsoiden laatikosta nousseen taimen samaan. Kaivoin ja kuopsuttelin sen ympäriltä aika paljon mukuloita ja juuren kappaleita mukaan. Saapa nähdä sainko kaikki, vai nouseeko sitä vielä ensi vuonnakin sieltä "väärästä" laatikosta.
Yrtit pääsivät yrttilaatikkoon, siellähän oli juuri sopiva paikka niitä odottamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti