Perennat vs kesäkukat

Olen joka vuosi vannonut, että nyt saa olla viimeinen kerta kun törsään tolkuttomasti kesäkukkiin. Olen perustellut itselleni kalliiden pelargonioiden oston sillä, että ne ovat monivuotisia eli säästävät tulevaisuuden kesinä pennoseni monivuotisiin kasveihin. Tämä siis moneen kertaan, yhä uudelleen, sillä pelargoniat ovat enemmän tai vähemmän kokeneet karuja kohtaloita hellässä huomassani. Välillä onnistun talvettamaan muutaman, joskus olen jopa saanut seuraavana keväänä otettua pistokkaita edellisvuoden kasveista. Silloin tunsin olevani armoitettu puutarhuri, ja kuten huomaatte, muistelen tapausta lämmöllä ja mielelläni.
Tänä vuonna tapoin jok'ikisen. Ei eloonjääneitä. Huoh. Noh, puutarhaltahan noita saa lisää. Ei auta kuin aloittaa taas alusta. Ehkä joku noista kahdestakymmenestäkolmesta tänä vuonna hankkimastani selviytyisi seuraavasta talvesta hoidossani.

Kuulin puutarhakamultani loistavan nyrkkisäänön, että puutarhalta pitäisi aina poistua niin, että vähintään puolet ostoksista on monivuotisia. No kyllä! Hieno ohje,  jota olen noudattanut... eikun siis... on ollut mielessä kun olen tänä vuonna tehnyt hankintoja.
Pikkaisen pitäisi vielä panostaa tänä keväänä perennoihin, niin päästään balanssiin. Kesäkukkia on siis taas hankittu reippaasti, mutta niin on myös perennoja. Tässä Viherpeukalon tilaukseni, joka sisälsi amppelitomaatin ja -mansikan lisäksi vain perennoja, ei yhtään kesäkukkaa!

Mitäs sieltä tulikaan?

3 kpl kuunlilja (White Bikini)
6 kpl Vuoriarhoa (valkoinen)
6 kpl Loistosalviaa (valkoinen)
6 kpl Harmaakurjenpolvi Ballerina (vaaleanpunainen)
3 kpl maahumalaa

Nämä kaikki on istutettu hedelmäpuita ympäröiviin tulppaanipenkkeihin. En taida enää edes muistaa, mitä meni minkin puun ympärille, mutta viimeistään ensi kesänähän se nähdään.

Ajatus on, että kevään tulppaaniloiston jälkeen perennat nousisivat ja peittäisivät jäljelle jääneet naatit ja kukkisivat loppukesän. Ihan nämä ei riitä, lisää on hankittava, mutta tässä on hyvä alku.

Tänä vuonna sain ensimmäistä kertaa jakaa ja siirtää myös omalla pihalla omia perennoja.
Tereassin edessä olevavassa ryhmässä pikkusydän oli riehaantunut jo aika kauas penkistä, joten kaivoin penkin ulkopuolelle kasvaneet osat, jaoin kaksi juuripaakkua samaan penkkiin leveämmälle alueelle ja yhden päärynäpuun penkkiin.
Haikein mielin hain yhden vanhan tiilen lisää ja tukin karkurin reitin sillä. Hei hei anarkinen epäsymmetria, nyt kaikki kukkapenkkini ovat järkevästi rajattuja ympyröitä.

Tämän lisäksi kaivoin pihan perällä, mäntyjen katveessa asustelleen sinivioletin loistosalvian ylös ja istutin päärynä- tai omenapuun alle.
Vanhaan kuoppaan lisäsin uutta multaa ja Viherpeulolta tulleet kuunliljat. Nyt niitä onkin jo viisi mätästä, eli niistä kasvaa jo aika näyttävä kuunlilja"penkki".

Samassa epäpenkissä (siellähän ei ole yhtä isoa kukkapenkkiä, vaan kuivaan maahan kaivettuja kuoppia kohtalaisen lähellä toisiaan) asustelee alppiruusuni.

Pieni ja kitukasvuinen, mutta kovin rakas. Ihan itse mukulasta kasvatettu. Niin rakas kuin se onkin, olen kuitenkin hieman kärsimätön enkä enää jaksanut odottaa sen kasvua ja mahdollisesti vuosien päästä ensimmäisiä kukkia, joten ostaa tärskäytin en vain yhden, mutta kaksi reippaan kokoista ja jo nuppuja täynnä olevaa taimea ensimmäisen kaveriksi.

Ensimmäinen, tumman punainen on jo kukassa ja vaaleanpunainen vasta availee nuppujaan.

Kylmiä väreitä

Hyh hyh, mitä ihmeen sienikasvustoa tunkee perennapenkkiini? Näitä on paljon, yksittäisiä ja sitten tällaisia ryppäitä, pitkin istutusaluetta. Samaa sientä näkyi olevan muutama myös terassin edessä olevassa tulppaani/pionipenkissä - juuri siinä, jossa on tätä samaa kuorikatetta.
Voisiko sienien ilmestyminen liittyä kuorikatteeseen, jota paiskasin molempiin penkkeihin huhtiluussa?

Sienet ovat pieniä ja sieviä ja lähtevät siististi kokonaisina ihan vain nyppäisemällä, mutta silti saan niistä kylmiä väreitä. Tykkään sienestää, mutta nämä ovat jotenkin.... vastenmielisiä. Mitä ne on?!?!?

Perennapenkin ruoppausta

Etsi ensimmäisestä kuvasta perennapenkki.

Juu, oli vähän päässyt 1) nurmikko kasvamaan 2) rikkaruohot rehottamaan 3) perennat riehaantumaan.

Nurmikko jäi edelleen leikkaamatta, mutta rikkaruohoja kitkin. Niin ja sienestin! Siellä kukkien seassa oli ainakin kolmea eri laatua sieniä, joita en kyllä jäänyt tunnistelemaan vaan viskoin kompostikasaan kyselemättä.
Myskimalva oli levinnyt niin, että painoi ja peitti edessään kasvavia kurjenpolvia ja lehtoakileijoja. Leikkelin ylipitkät malvat ja heti tuli tilaa muillekin.

En oikeastaan tiedä, mitä muuta tuolle pitäisi tehdä? Leikata kaikki maan päälliset osat alas ennen talvea? En kyllä tehnyt sitä viime syksynäkään, vaan keväällä riivin kuivuneet törröttäjät uuden kasvuston tieltä. Voipa olla, että samalla metodilla mennään tänäkin vuonna.

Tämä on siis se valmis perennapenkki, jonka tilasin Viherpeukalolta muutama vuosi sitten. Löysin vanhan luettelon mitä penkissä kasvaa:

1. loistosalvia (3 kpl), 2. karmiininpunainen verikurjenpolvi (3 kpl), 3. jalokurjenpolvi ´Orion´ (5 kpl), 4. vaaleanpunainen myskimalva (3 kpl), 5. lehtoakileija ´Black Barlow´ (5 kpl), 6. kaunopunahattu (3 kpl) 7. punatähkä (30 kpl).

Rullakatariina vastaa

Aikaisempiin postauksiin on tullut jotain kysymyksiä kiertoteitä.


1) Miltä se kärhöseinämä näyttää kokonaisuutena? Kuinka hyvin se peittää tenniskentän verkon?

- Nooh, ei ihan (vielä) siltä mitä toivoisin. Siksipä juuri näytin aikaisemmassa postauksessa vain tiukasti rajatun lähikuvan.
 Mutta, koska tämän blogin ajatus oli antaa vertaistukea niille, joilla puutarhurointi ei aina mene kuten Strömsössä eikä läheskään kaikki ole täydellistä, niin tältä se näyttää ilta-auringossa, kukkien lakastuttua:

Yläreuna kutakuinkin umpeen kasvanut, juuresta kalju. But some day, my friend, some day....

2) Mitä ne oli ne ruskeat möykyt tiilillä reunustetussa perennapenkissä?

- Hihii, ne ovat minun puutarhalemmikkejäni. Ne ovat terrakottakoristeita, joiden kuuluisi alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan keikkua kepin nenässä, noin metrin korkeudella kasvien seassa. Mutta minusta ne ovat kivempia noin, maassa.

Ostin nämä kohta kaksikymmentä vuotta sitten Saksasta, jossa silloisten kämppisteni kanssa ihailtiin tämän tyylisiä puutarhakoristeita naapureiden pihoissa. Meillä oli suuret suunnitelmat jopa kidnapata eräs tietty puutarhatonttu, mutta naapurirauhan nimissä jätimme homman sikseen. Saksassa oli jo tuolloin suurta huutoa puutarhan sisustaminen muun muassa räväkän värisillä tontuilla, kissoilla ja sammakoilla. Oi niin ja hanhilla! Mutta erityisen muodikas oli tuolloin mustavalkoinen lehmä, jota näkyi ainakin minun ystäväpiirini äitien puutarhoissa paljon.
Suomeen palatessani hankin tuliaisiksi vanhemmilleni vähän rauhallisempia, terrakotan värisiä koristeita ja myös pienen tontun. Aikojen saatossa ne ovat kulkeutuneet omaan pihaani. Nämä kaksi, leppäkerttu ja kilpikonna, ovat ainoat jotka ovat enää tallessa. Harmittaa, sillä se tonttu olisi kaikessa kitsheydessään aika suloinen kurkkiessaan jonkun pensaan juurelta.

3) Terassista on pyydetty kuvia. Kyllä kyllä, malttakaa. Terassin portaat on vielä rakentamatta, mutta kun koko komeus on valmis, teen siitä oman postauksensa.

4) En haluaisi rekisteröityä, voinko kommentoida?

Olen muuttanut asetuksia nyt niin, että kommentointi on sallittua myös anonyymina, ilman rekisteröitymistä.
Rekisteröityminen ei ole vaikeaa, mutta kyllä, ymmärrän hyvin ettei kaikki viitsi. Itse olin ennen oman blogin perustamista juurikin sellainen anonyymi lukija/kommentoija seuraamissani blogeissa. Jotenkin se vain tuntui niin nihkeältä rekisteröityä - vaikka nyt olen huomannut kuinka näppärää on, kun näen yhdeltä sivulta kaikkien seuraamieni blogien uusimman päivitykset, eikä tarvitse kurkkia joka blogiin erikseen toiveikkaana onkohan siellä päivitetty jo.