Rullakatariina vastaa

Aikaisempiin postauksiin on tullut jotain kysymyksiä kiertoteitä.


1) Miltä se kärhöseinämä näyttää kokonaisuutena? Kuinka hyvin se peittää tenniskentän verkon?

- Nooh, ei ihan (vielä) siltä mitä toivoisin. Siksipä juuri näytin aikaisemmassa postauksessa vain tiukasti rajatun lähikuvan.
 Mutta, koska tämän blogin ajatus oli antaa vertaistukea niille, joilla puutarhurointi ei aina mene kuten Strömsössä eikä läheskään kaikki ole täydellistä, niin tältä se näyttää ilta-auringossa, kukkien lakastuttua:

Yläreuna kutakuinkin umpeen kasvanut, juuresta kalju. But some day, my friend, some day....

2) Mitä ne oli ne ruskeat möykyt tiilillä reunustetussa perennapenkissä?

- Hihii, ne ovat minun puutarhalemmikkejäni. Ne ovat terrakottakoristeita, joiden kuuluisi alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan keikkua kepin nenässä, noin metrin korkeudella kasvien seassa. Mutta minusta ne ovat kivempia noin, maassa.

Ostin nämä kohta kaksikymmentä vuotta sitten Saksasta, jossa silloisten kämppisteni kanssa ihailtiin tämän tyylisiä puutarhakoristeita naapureiden pihoissa. Meillä oli suuret suunnitelmat jopa kidnapata eräs tietty puutarhatonttu, mutta naapurirauhan nimissä jätimme homman sikseen. Saksassa oli jo tuolloin suurta huutoa puutarhan sisustaminen muun muassa räväkän värisillä tontuilla, kissoilla ja sammakoilla. Oi niin ja hanhilla! Mutta erityisen muodikas oli tuolloin mustavalkoinen lehmä, jota näkyi ainakin minun ystäväpiirini äitien puutarhoissa paljon.
Suomeen palatessani hankin tuliaisiksi vanhemmilleni vähän rauhallisempia, terrakotan värisiä koristeita ja myös pienen tontun. Aikojen saatossa ne ovat kulkeutuneet omaan pihaani. Nämä kaksi, leppäkerttu ja kilpikonna, ovat ainoat jotka ovat enää tallessa. Harmittaa, sillä se tonttu olisi kaikessa kitsheydessään aika suloinen kurkkiessaan jonkun pensaan juurelta.

3) Terassista on pyydetty kuvia. Kyllä kyllä, malttakaa. Terassin portaat on vielä rakentamatta, mutta kun koko komeus on valmis, teen siitä oman postauksensa.

4) En haluaisi rekisteröityä, voinko kommentoida?

Olen muuttanut asetuksia nyt niin, että kommentointi on sallittua myös anonyymina, ilman rekisteröitymistä.
Rekisteröityminen ei ole vaikeaa, mutta kyllä, ymmärrän hyvin ettei kaikki viitsi. Itse olin ennen oman blogin perustamista juurikin sellainen anonyymi lukija/kommentoija seuraamissani blogeissa. Jotenkin se vain tuntui niin nihkeältä rekisteröityä - vaikka nyt olen huomannut kuinka näppärää on, kun näen yhdeltä sivulta kaikkien seuraamieni blogien uusimman päivitykset, eikä tarvitse kurkkia joka blogiin erikseen toiveikkaana onkohan siellä päivitetty jo.