Tänä vuonna miehet saivat kantaa terassikalusteet kellarista ja pestä ne huolellisesti sillä aikaa kun emäntä keskittyi perennojen siirtelyyn, kasvulaatikoiden ruoppaamiseen ja ihan vain auringossa lekotteluun. Siihen minulla oli mainio assari, musta Raimo-kissamme. Raimo pötkötteli raukeana auringon lämmittämällä puutarhapöydällä ja täytti täydellisesti puutarhakissan roolinsa.
Istuskelin ja muistelin minkä näköistä pihassa on sitten kun kukat avautuvat ja kaikki kasvaa. Haaveissani näin jo myös uusia istutuksia, jotka toisivat pihaan sitä aina vain kaivattua puutarhamaisuutta. Nyt pihalla on vielä aika tyhjää ja väritöntä, mutta tässä ihanassa lämmössä uskallan jo odottaa lehtien ja kukkien räjähtävän pian näkyviin.
Torstaina aukesivatkin ihkaensimmäiset tulppaanit ja muutama sähäkän pinkki sammalleimu sakokaivon ympärillä.
Tenniskentän verkkoaidan päällä harmaanruskeana rötköttävä kärhöryteikkö näytti niin epäilyttävältä, että kesärenki epäili sitä kuolleeksi. Tänään, lauantaina, yläreuna on jo aivan vihreä, lehdet ovat purskahtaneet esiin pikavauhtia. Kevät, ihana kevät!
