Saattaa olla että piipahdin lauantaina puutarhalla...

... tai ehkä kahdella.

Kevään enisimmäinen käynti puutarhalla. Päässä surisee, tekee mieli haalia vähän jokaista laatua eikä järki oikein pelaa.

Olin siis ylpeä itsestäni, kun pääsin Plantagenista ulos alle viidenkympin ostosten kanssa: muutama six pack petunioita, neljä pelargoniaa, lavanteli ja pari muuta juttua kuten nippu uuden karheita puutarhahanskoja.
Kotiin ajellessa kun ajatus alkoi hieman jo kulkemaan, tajusin että petunioiden kaveriksi tarvitsen jotain roikkuvaa ja ruukkuihin jotain "täytekukkia" pelargonian ja lavantelin kavereiksi. Siispä kurvasin ihanalle vakkaripuutarhalleni, joka oli matkan varrella.

Siellä se sitten tapahtui - täydellinen, hurmioitunut heittäytyminen viettien varaan.

Sanotaanko, että Rellun perään ei olisi mahtunut enää taimeakaan lisää.

Joko taas?

Mitä, joka taas on kevät? Nytkö pitäisi ehtiä kylvää ja istuttaa?

Ihan siihen en ole vielä päässyt, mutta olen kaivellut istutukset taas esiin talven jäljiltä ja rikkaruohojen alta.

Vielä en ole kylvänyt ainuttakaan siementä, mutta kai tässä vielä ehtii. Ainakin keskäkurpitsaa ja taitepapuja haluan taas laittaa ja tietenkin salaatit. Ehkä jopa jotain uutta ja erilaista? Mitähän helppoa ja nopeaa sitä keksisi, taidanpa selailla puutarhakirjoja tämän illan. Ai niin, tilasinhan taas tuttuja ja turvallisia amppelitomaatteja, ne tulevatkin varmaan tällä viikolla matkahuollon kautta.

Tänään palkitsin itseni ja reippaat apulaiseni rikkaruohourkan jälkeen oman pihan raparpereista leivotulla piirakalle. Talven aikana bloggaajataidot ovat selvästikin uinahtaneet, sillä kuvaa ei muistettu ottaa ennen kuin koko piirakka oli hotkaistu makeisiin suihin.

Mutta tästä se taas lähtee, pihalla puuhailu.