Ergonomiasta viis kun energiakokkare iskee

Sunnuntaina työskentelyergonomia ei ollut huipussa,  mutta intoa senkin edestä. Ruoppasin kaikki kasvulaatikot viime vuoden kasvinraadoista ja rikkaruohoista.
Aurinko näyttäytyi sen verran, että huhkiessa sai hien pintaan. Mutta heti jos jäi mietiskelemään alkoi palella. Parempi oli sitten vaan painaa menemään pysähtelemättä!

Ihailkaamme kätteni jälkeä:


Niin, siinäpä on sitten tyhjiä kasvulaatikoita.

Korjaan: yhdessä on mansikkaa, toisessa monivuotinen maa-artisokka, kolmannessa monivuotisia yrttejä ja valkosipulia. Loppuihin pitäisi taas keksiä jotain kivaa kasvamaan!



Maa-artisokkaa löytyi mullan kääntelyssä vielä iso kasa. Nami! Jätin laatikkoon toki  vielä mukuloita kasvamaan syksyn sadonkorjuu jo mielessä.
Siihen laatikkoon taitaa olla turha istuttaa muuta, näyttää olevan sen verran kovasti leviävää ja tilansa ottavaa sorttia tämä herkku. Tai ehkä kylmän sekaan salaatteja, nehän kasvaa aika pintamullassa. Hmmm, laitamma mietintään.



 Meirami pölläytti muuten sen verran voimakkaan tuoksupilven kun riivin siitä kuivuneita oksia, että muksukin haistoin sen tenniskentälle asti. Tuli ensimmäistä kertaa tänä vuonna sellainen "puutarhuri se tässä kasvattaa"- läikähdys rintaan. Kyllä kyllä, tään on niin mun juttu!

Uusi kevät ja uudet hanskat

Olipas ihana tunne napsauttaa käyttämättömän puutarhahanskaparin pahvilappunen irti ja vetää uudenkarheat hanskat käteen! Uudet hanskat uuden kevätkauden kunniaksi nääs. Olisihan noita vanhojakin ollut tarjolla monta paria, mutta käytetään niitä taas sitten pitkin kesää. Nämä ohuet, sormenpäistä ja kämmenen sisäpuolelta vedenpitävät hanskat on suosikkivarustukseni tuolla multaa tonkiessa.

Kirja oli mukana fiiliksen nostattajana. Luin lähinnä vadelmapensaan leikkaamisesta, sellaistakin kuulemma pitäisi tehdä. Juu en ole aikaisemmin koskaan leikannut mitään meidän marjapuskista. Onneksi aina oppii uutta...

Klipsuttelin jo innokkaana oksasaksiani, kun iski epäilys: heeeetkinen, olikos tämä ollenkaan se vadelma?
Uuups, se olikin karviainen! Onneksi muistin ajoissa. Karviainen ja punaherukat saivat olla tällä kertaa rauhassa, mutta ennestäänkin rimpula vattu menetti puolet harvasta oksistostaan. No mutta nyt kun olen oppinut että vadelman oksat on kaksivuotisia ja tarvitsee leikkausta niin jospa sekin alkaisi oikealla hoidolla pörhistymään jatkossa.

Ruuhkaa ikkunalaudalla

Kreikkalaista ja turkkilaista jogurttia, naarmuisia ja osa auringon haalistamia purkkeja. Olen nostanut ne kotini paraatipaikalle aurinkoon keittiön ikkunalaudalle ja loput ruokailuhuoneeseen keskelle pöytää missä saavat parhaiten valoa. Mun pelargoniat.

(Kissantassujen täplittämää ikkunaa en kommentoi eikä kukaan huomaa!)

Olen niin ylpeä tästä porukastani. Osan olen saanut talvehtimaan hengissä jo kaksi talvea. Olen laputtanut huolellisesti kesän 2011 ja 2012 kukat jotta tiedän kuka kukin on. Ensimmäisen talvehdittamisyrityksen jäljiltä selvisi kevääseen puolet, tänä vuonna vain yksi kolmestatoista oli kuivunut eikä näytä edelleenkään mitään elonmerkkejä. Selviytyjien joukossa on myös pari viime keväänä leikkaamaani pistokasta. Tunnen itseni varsinaiseksi pelakuumummoksi.

Haluaisin jatkossakin osata erottaa mitä "sukupolvea" mikin kukka on, mutta taitaa mennä liian vaikeaksi. Millä ihmeellä merkkaisin nämä kun istutan ne ulkoruukkuihin. Ja sekin mietityttää, että miten muistan minkä värisiä mikin on. Entä mitä jos vahingossa laitan samaan ruukkuun pinkkiä ja mummon alushousunväristä (se vahinko-ostos viime kesältä) kukkaa. Kääk. First wold problems, onneksi ei siis isompia tällä kertaa.

Vauhdinottoa

Jos olisin oikea puutarhuri, olisin varmaan jo pihahommissa pää onnesta sekaisin. En kuitenkaan ole. Piha nykytilassaan lähinnä masentaa.
Koitetaan silti hakea jotain positiivista. Vaikkapa tämä muutos:

Piha viikko sitten

 Piha nyt

Ihan selkeä muutos! Ehdottomasti parempaan päin! Ihanan vihreä, kutsuva ja - no niin, eipä kuitenkaan innostuta liikaa hehkuttamaan. Harmaa, ankea rytöläjä se on. Mutta lumeton, siitä lähdetään.

Pensaat, kasvulaatikot ja istutukset kaipaavat kunnon ruoppausta ja sammaloitunut nurmialue haravointia. Lumen alta paljastuvat roskat, lelut ja parittomat hanskat pitää kerätä.

Tämän vuoden lähtötilanne, tästä lähdetään. Hengitän syvään, otan vauhtia ja alan taas puutarhahommiin. Kesä täältä tullaan!

Puutarhatonttu heräilee talviunilta

Talvi on ollut pitkä ja edelleenkin yrittää pidellä sinnikkäästi takinliepeistä kiinni, mutta kyllä se vaan kevät taitaa olla jo täällä. On siis aika karistaa talviunenrippeet silmistä ja luoda katse pihalle.

Ihan ensin näytän teille kuitenkin "ei mennyt ihan kuin strömsössä"-pääsiäiskukkani

Piti tulla tällainen:

Tuli tällainen:

Ahem. Juu. Viime pääsiäisen narsissit pajunkissojen ja männynkäpyjen seassa oli söpöt ja halusin jatkaa samalla kaavalla.
Kukat piti saada etupihalle nopeasti ennen kuin pääsiäisvieraat saapuvat, joten en ehtinyt hakemaan kellarista pajukoreja vaan talven kanervalaatikot saivat kelvata. Kippasin kanervat ja mullat pulkkaan, jolla painava kuorma oli helppo vetää vielä silloin hankia pitkin pois, tuikkasin pikkunarsissit laatikoihin ja peittelin kävyillä. Pajunkissat oli tarkoitus hakea sitten iltakävelyllä.

Kukat olivat olleet sisällä eteisen lattialämmitettyjen laattojen päällä ja venähtäneet vuorokaudessa monta senttiä pituutta. Lämpötilaero sai kukat shokkiin ja tulos oli seuraavana aamua sitten nähtävissä: riippuvat puutarhat. Ehtivät siis edustaa nätteinä yhden iltapäivän ja illan ennen kuin nuukahtivat yön kylmyydessä.

Eihän mulla käynyt mielessäkään että öisin oli vielä pakkasta. No, tällä viikolla yöpakkaset on lopullisesti ohitettu, joten uusi yritys on edessä.