Laskemisharjoituksia ja hurmioitunutta haahuilua

Toissapäivänä löysin niitä kaivattuja petunioita ja jopa oikean värisinä. Hinta oli yli kolminkertainen verrattuna aikaisemmin ostettuihin, meinasi tukka nousta pystyyn sen huomattuani. Päätin kuitenkin kannattaa pientä paikallista taimikauppaa lähitaajamassa, eihän muutaman taimen kohdalla hinta niin paljoa kirpaise. Sitä paitsi, kyllähän kukkien hinta nousisi roimasti jos ihan asiakseni lähtisin ajamaan puutarhalle pelkkiä kukkia ostamaan, jos ei samalle suunnalle ole muuta asiaa.

Eilen istutin petuniat. Joita piti olla viisi. Joita oli neljä. Voi elämä! Muistanpa joskus todenneeni, että viiteen laskeminen voi olla yllättävän hankalaa... Hirnahdin kyllä pari kertaa ääneen tajutessani laskeneeni taas päin honkia. Nooh. Ei se ole niin vakavaa. Nämä uudet taimet olikin paljon tuuheampia ja isompia kuin aikaisemmin ostetut. Piti oikein valita pienimmästä päästä ettei ero olisi liian silmiin pistävä. Nyt nämä neljä kukoistavat aivan yhtä rehevän näköisinä kuin aikaisemmin istutettujen laatikoiden viisi kukkaa.

Olen päättänyt antaa pelargonioille aikaa ruveta kukkimaan vielä pari viikkoa, ennen kuin ryhdyn uudelleensijoitteluun. Mutta minun on saatava edes yksi kukkiva yksilö ilokseni _nyt heti_. Kävin siis eilen taimitarhalla. Tarkoitus oli vain nopeasti piipahtaa ja kiiruhtaa kotiin, mutta matkalla tulin soittaneeksi kotiin ja kuulin että muu perhe ei ole kotona, joten voin hyvällä omallatunnolla jäädä haahuilemaan ja haaveksimaan taimitarhalle pidemmäksi aikaa.
Kuljeskelin kärryjen kanssa pitkin ja poikin isoa myymälää, kesäkukkapuolella, perennaosastolla, pihalla ja sisällä halleissa. Hypistelin kasveja, poimin niitä kärryihin, sommittelin eri yhdistelmävaihtoehtoja, vein osan takaisin, ihailin ja vain nautiskelin.
Hyvä niin, kiireettömyydessä ehdin miettiä mitä tarvitsen ja sain nyt ostetuksi puuttuvia istutusastioita ja muutakin. Vaihtoehtojen runsaudessa ja kokeilujen jälkeen päädyin kuitenkin aika tuttuihin ja turvallisiin kasvivalintoihin:

Hempeän pinkki pelargonia, juurelleen pari valkoista tai vaaleanpunaista (kuka niistä vielä tietää! Todennäköisesti kuitenkin vaaleanpunaisia, sillä valkoisia on tänä keväänä ollut lähes mahdotonta löytää mistään) lobeliaa ja yksi söpön pyöreälehtinen muratti. Näille ostin kodiksi sinkkiämpärin.

Takaterassille pajuamppeli (korjaan, viiniköynnösamppeli, tarkistin kuitista) ja siihen valkoinen surfinia.

Kaksi vaaleanpunaista mätäsdianaa ihan vain sen takia, että ne ovat niin söpöjä ja haluan nauttia niistä myös takaterassilla, ensimmäinenhän meni etuovelle. Näille oli jo purkki olemassa.

Kukkalannoite ja kastelukannuihin sihdit, jotka on puuttuneet alusta alkaen. Välillä on helpompi kastella hentoja taimia suihkulla kuin lorottaa isolla kaadolla.

Istutusrupeaman jälkeen kierros tiluksilla:

•  Pionikolmikko kasvaa ja voi hyvin. Kaksi nuppua voivat myös hyvin. Toisessa oli tosin pari muurahaista, mutta jostain kumman syystä olen tietävinäni, who knows mistä, että se on aika yleistä. Tjaa-a, pitänee googletella.

• Kriikunapuu on kasvanut ihan silmissä, kohta se on jo pienen pensaan kokoinen.

• Kasvulaatikoissa kaikki päällisin puolin ok. Ehkä vähän kuivan näköistä. Odotamme sadetta. Jos ei yöllä sada, on otettava letku esiin huomenna.

• Yhdessä laatikossa neljä kuoppaa, olisiko seinänaapurin koiranpentu kurkkinut mitä ihanaa mullassa olisi hänelle?

• Kuunliljapenkissä KÄÄK uusimmat, tämän kevään taimet kaivettu ylös. Voi koiruli, mun kukkiin ei saa koskea! Kävin juttelemassa naapurin kanssa, käyvät huomenna kukkapenkillä ja jos hauva koittaa taas kaivella, silloin torutaan että tulisi muistijälki että se on kiellettyä. Ymmärränhän minä, että uusi, tuore multakuoppa on vastustamattoman ihana, ei sitä malttaisi olla kaivelematta. Toivottavasti taimet ei ole ihan kuivuneet ja jaksaisivat juurtua ja lähtä kasvamaan uudelleen. 

• Uusi raparperi näytti vähän vajonneen. Uusi multa on näemmä tiivistynyt entisestään, vaikka minä kävin sitä jalallakin tamppaamassa. Pitää muistaa lisätä multaa.