Kesän viimeinen kimppu

Sunnuntaina poimin pihapuuhien päätteeksi kimpun pihan kukista. Perennapenkistä salviaa, malvikkia ja kurjenpolvea, yrttipenkistä tinjamia ja meiramia, tenniskentän aidasta uudella kukkimiskierroksella rehottavaa kärhöä.

Ihana, mutta hieman haikea kimppu. Näitä ei taida enää ehtiä montaa poimia, ehkä yhden jos hyvin käy, eikä yöpakkaset äidy paria astetta kovemmiksi kuluvalla viikolla.

Kohta se on todellakin ohi, kesä ja pihakausi. Sitten ollaankin taas kukkakauppojen armoilla.

PS: Pakko todeta tyytyväisenä: kun istuttaa vain tietyn värisä kukkia, saa aina yhteen sopivan kimpun, niistä mitä pihalla sattuu milloinkin kukkimaan samaan aikaan. Tykkään!

Tänään tiistaina jatkoin viikonlopun urakkaa kasvulaatikoiden syysteloille kitkemisessä. Ehdin ennen iltahämärää kitkeä toisen kesannolle jääneistä laatikoista. Mutta huh huh, siinä olikin urakkaa - eihän siinä ollut neliösenttiäkään multaa näkyvillä ruohon ja rikkakasvien seassa.

Huomenna viimeisen kimppuun!

Syystöitä ja jumivia takareisiä

Ai niin, olikos mulla joku blogikin...? Ahem... joo. Taas näyttää toteutuvan kauniisti tämä sama jokavuotinen kuvio: keväällä puhkun intoa sata lasissa, kesäkuussa kuvaan tänne minikokoisia taimivauvoja joka toinen päivä edestä ja takaa, mutta heinäkuussa kun kaikki kasvaa omalla painollaan alkaa puutarhainnostus hiipua. Elokuussa ei oikeastaan mitään tekemistä kuin ihailla ja mussuttaa satoa - ja laiminlyödä blogia.

No niin, mutta nyt kun on aika taas tehdä puutarhan syystyöt ja laittaa piha talvikuntoon, toimerrun myös päivittämään.

Tämä viikonloppu on varmaan monessa muussakin puutarhassa vietetty ihanassa auringonpaisteessa ja parinkymmenen asteen lämmössä syystöissä.

Lauantaina minun oli tarkoitus istuttaa jo viikko sitten ostetut 110 kukaksipulia (40 vaaleanpunaista tulppaania, 10 valkoista hyasinttia ja 60 vaaleanpunaista oregoninlaukkaa). Kuulostaa simppeliltä ja nopealta, sen kun vain ripottelee sipulit maahan ja pistelee ne istutuslapiolla tai -puikolla mullan alle.

Meidän tapauksessa ennen kuin tähän itse asiaan päästiin, meni reilu parituntinen hikisissä hommissa. Kaivoin kirsikka- ja päärynäpuiden ympärille jätetyt istutusalueet isommiksi (kaksi kottikärryllistä hiekkaa, soraa, kiviä, savea, ruohotuppaita ja rikkaruohoja) ja reunustin ne vanhoilla tiilillä.

 Kirsikkapuun lähtötilanne oli tämä:                                                      

Lopputulos:

Tokihan nuo sipulit siitä vielä maahan tuikkasin. Mutta huomattavasti isompi multa-alue ja tiilireunus vihdoinkin. Päärynäpuu sai myös omansa, johan se on sitä puolitoista vuotta odottanut. Olen tyytyväinen.

Sunnuntaina kävin kasvulaatikoiden kimppuun. Riivin yksivuotiset kasvit juurineen, möyhensin multaa, yritin noukkia sieltä seasta mahdollisimman paljon juuria ja rikkaruohoja pois ja lopuksi kalkitsin ja vielä kerran käänsin maan. Puuh.

Vielä jäi mansikkapenkki ja kaksi kesannolla ollutta laatikkoa hoitamatta. Toivottavasti nämä ihanan kesäiset kelit jatkuvat, etten saa sateesta ja kylmyydestä tekosyitä jättää hommia kevääseen. Olisihan tässä vielä vaikka kuinka monta muutakin kohdettaa talviteloille laittoa vailla!

Tämän viikonlopun multaterapia oli aivan ihanaa. Sormet on ikilikaiset kynsiharjalla hinkkaamisesta huolimatta, selkää kolottaa ja takareidet huutaa hoosiannaa kyykistelystä - silti väsyneen mutta onnellisen puutarhurin virne on leveä.

Tunnustan

Kuva ei liity tämän päivän postaukseen muuten kuin että punaiset kumpsut pääsivät käyttöön tänään. Pimenevässä illassa en viitsinyt kuvata rumasti rupsahtanutta pihaa.

Tunnustan suoraan, en yhtään tiedä mitä tuli tänään tehtyä. Tai siis joo, tekemiseni tiedän mutta että oliko se hyvä vai paha vai evvk noin niin kuin puutarhanhoidollisesti.

Missään, ei siis missään käsiini saamissa puutarhakirjoissa väännetä tarpeeksi paksusta rautalangasta mitä ne kuuluisat syystyöt siis oikeesti  ja konkreettisesti on. Sen tiedän, että maa pitäisi kääntää ja syyslannoittaa. Mutta pitääkö ennen sitä kaikki mahdollinen, mikä muistuttaa viime kesän kasveista nyhtää pois mullasta?

Riivin kasvulaatikoissa kuihtuneet kasvit pois ja jonkin verran myös juuria. Nostelin multaa lapiolla ja nypin käsin sen mitä jaksoin. Toki saaliiksi jäi myös rikkaruohoja, niistä ainakin voin olla varma että edes yksi hyvä työ tuli tänään tehtyä.
Herneiden, papujen ja keräkaalin raadoista poistin sen mitä helpolla irti lähti. Vai olisko pitänyt jättää jotain? Ei kai, kun eivät ole monivuotisia.

Mansikat siis jätin vielä ihan rauhaan. Mutta joo, niistä seuraava kysymys: mitä ihmettä teen mansikoille talvella? Annan tyynesti niiden vain olla ähöttää siinä laatikossaan? Ja sitten ne taas alkaa kukkimaan ja tuottamaan marjoja ensi vuonna?

Lehtikaali ja maa-artisokka odottavat sadonkorjuutaan. Maa-artisokkakeiton ajatteleminenkin saa ja veden herahtamaan kielelle, mutta lehtikaali on mulle ennestään tuntematon. Googlesta on löytynyt mukavia käyttötapoja ja reseptejä joita voi kokeilla. Keräkaalit söi joku toukka, mitäs en suojannut kankaalla niin kuin kirjoissa käskettiin. No ensi vuonna sitten.

Tulipas paljon kysymyksiä. Enimmäkseenhän ne on itselle tarkoitettuja "kysy ja googlaa"-listauksia. Saa toki heittää vastauksiakin laatikkoon jos siltä tuntuu.