Ite tein

Kuten täällä aina mainitsenkin, on mieheni meillä se varsinainen lihas joka täällä kaivaa ja kantaa jos jotain isoa tehdään puutarhassa. Pihalla maa on kertakaikkisen kivikovaa, siihen ei meikänaisen lapiokäsi pysty mitenkään. Yleensä mieskin käyttää vuokrattua jyrsintä kun isoja kuoppia pitää kaivaa. Vaan nytpä olikin toisin.

Kaivoin ihan itse istutuskuopat parille köynnökselle ennen juhannusta. Olipa mukavaa tunne, kun sai painaa pistolapio multaan ja polkaista, sinne upposi. Terassin ulkopuolella maa on toki heikkoa täyttömaata, mutta kuitenkin multavaa, ei ollenkaan samanlaista hiekkaa ja kiveä kuin alapihamme.

Kaivoin kuopat noin lapionmitan verran taimen kokoa syvemmälle, toivottavasti tuli riittävän isot. Olisiko kahteen kuoppaan mennyt kaksi ja puoli kolmenkymmenen litran multasäkkiä, jos oikein muistan. Kuoppien pohjille hain alapihalta soraa ja pikkukiviä salaojitusta simuloimaan.

Terassin päähän, meidän ja naapurin pihojen rajalla olevan aidan yläpäähän istutin valkoisen köynnösruusun "Pohjantähti". Tämän pitäisi olla yksi talvenkestävimmistä lajeista, joten uskalsin kokeilla.
Minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut ruusuja ja olin hieman yllättynyt, että sellaisen ostin. Ehkä tämä on joku keski-ikäistymisen merkki, kun ruusut alkavat kiinnostamaan?

Terassin alkupäähän, kahden jalohortensian viereen, pionipenkkiä vastapäätä istutin köynnöshortensian "Petiolaris". Se on kuulemma hidas kasvamaan ja kukintoja saa odottaa vuosia, mutta joskushan sellainenkin on istutettava, jos toivoo sen aikanaan kasvavan.

Jalohortensiathan sain naapurilta kaksi vuotta sitten. Ensimmäisenä kesänä ne kasvoivat vain pieniksi puskiksi eivätkä ehtineet kukkimaan. Viime kesänääkään ei kukkia tullut. Olisikohan syynä ollut kylmä alkukesä, vai olivatkohan vieläkin suuttuneita siirrosta. Kukkia en siis ole edelleenkään nähnyt näissä pensaissa omalla pihallani, joten jännittyneenä odotellaan edelleen, minkä värisiä niistä täällä tulee.
Happamassa maassa olisi odotettavissa sinisiä, emäksisessä vaaleanpunaisia kukkia. Yritin tänä keväänä ostaa maan happamuuden mittaamiseen tarkoitettuja liuskoja, mutta en löytänyt niitä puutarhalta. Olihan sellaisia voinut etsiä netistäkin, mutta toistaiseksi en ole asiasta vielä niin paljon innostunut.

Tänäkin keväävä luulin pensaiden jo kuolleen talven aikana, kun kuivien törröttävien putken pätkien seasta ei kasvanut mitään vihreää vielä kesäkuun alussa. Paitsi siis voikukkaa ja nokkosta.

 Tässä kesäkuun puolenvälin tilanne:

 

 Huomattavaa edistystä, hyvä hyvä! Katkoin nyt loputkin kuivat pois, kitkin voikukat ja nokkoset ja toivottelin hortensiat tervetulleiksi ja kuiskasin että saa meille kukkiakin tulla tänä vuonna.

Taimia ja tuppaita tarjolla (kaikki meni jo)

Vaikka olenkin istunut useaan otteeseen ihan vain katselemassa ja ihailemassa pioneja, on täällä muutakin puuhailtu. Noin puolet kylvetyistä siemenistä iti, joten taimivauvoja tuli ihan kiitettävä määrä. Niitä nosteltiin hallaöinä sisään kuten muitakin kesäkukkia, mutta mitään muuta hidasta hissukseen ulkoilmaan karaisua näille ei suotu. Taimet kasvoivat terassilla, eli muutaman metrin maanpinnan yläpuolella ja katon alla, ja hienosti kasvoivatkin.

Taisi olla viilonloppuna, kun vihdoikin ehdin istuttaa taimet. Ensin oli kaikenlaista menoa iltaisin töiden jälkeen, sitten satoi kaatamalla. No, saipahan kasvulaatikot ainakin reilun kastelun, säästyin siltä vaivalta. Multa oli itseasiassa pakkaantuntu pinnasta kovaksi kuivuttuaa, joten huhkin ensin hyvän aikaa kääntäen vielä kerran kasvulaatikoiden mullat.

Itselle muistilapuksi ylös kirjattakoon, mitä missäkin kasvaa:

Alhaalla oikealla salaatteja ja kesäkukkia, molemmat suorakylvöllä muutama viikko sitten. Sen jälkeen tuli kylmä ja sateinen jakso, joten voi olla ettei tuolta mitään nouse.

Sen takana tietenkin mansikkamaani.

Kolmannessa laatikossa siinä rivissä : EN MUISTA HEITINKÖ SINNE JOTAIN vai puskeeko sieltä vain rikkaruohoja!

Viimeisessä on vain kaksi kesäkurpitsaa odottamassa jos niille löytyisi koti jostain muualta. KESÄKURPPAA, anyone?

Alavasemmasta reunasta pilkistää yrttilaatikko.

Vasemmalla mansikan vieressä pensaspapuja.

Niiden takana sokerihernettä.

Viimeisessä sinisessä laatikossa kesäkurpitsaa.

Takimmaisessa oikean puoleisessa, maalaamattomassa laatikossa (kun siinä oli niin nätisti patinoitunut väri ja kirjoitusta, halusin säästää yhden sellaisenaan) on villiintynty maa-artisokka.

 

 Yrttilaatikossa nämä kaksi kingiä ovat vallanneet lähes koko tilan, joten napsin sieltä jaettavaksi muutamia alkuja. Saisiko olla tinjamia ja mäkimeiramia eli oreganoa?

 Jos siis tunnistan nämä oikein, olenhan vuosien varrella kutsunut näitä kahta vaikka sun miksi....

Mutta jos kuvatunnistus Googlesta onnistui, niin tämä olisi sitä mäkimeiramia eli oreganoa.

Ja tämä tinjamia?

Päivitys: kaikki taimet on jaettu uusiin, helliin koteihin.

Voi tätä ilon päivää!

Tänään ja kuluneen viikon aikana puutarhassa on taas tapahtunut yhtä ja toista, mutta tänään on vain yksi pääuutinen: pionini kukkii! Voi tätä odotettua ilon päivää, ihanaa!

Hiljentykäämme ihailemaan:

 Mun on pionini. Jo näin iso, nyt sitä voi jo todella kustua pensaaksi. Siinä on monta monta nuppua, ihanaa!

Harmillisesti pihan perän Sarah Bernardit ovat edelleen pieniä piiskataimia tähän verrattuna, kasvualustalla on selvästi iso vaikutus. Uskottava se on. Mutta tätä onnea ei latista tieto kitukasvuisista neljästä pionista. Mulla on yksi kaunis, tuuhea, kukkiva pionipensas omalla pihallani.

Jos et voi peittää, korosta sitä

Kasvulaatikot alkavat olemaan jo aika heikossa hapessa. Jostain irvistää reuna, kaikki ovat sään pieksämiä ja harmaantuneita. Ihan vielä en kuitenkaan jaksaisi uusia tehdä, joten jotain oli keksittävä. Siispä maalauspuuhiin! Ihan ensimmäisenä vuotena taisin haaveilla maalaavani laatikot valkoisiksi. Onneksi en ryhtynyt silloin hommaan, sillä se tuntuisi nyt aika pliisulta. Niistä tulikin - *rumpujen pärinää, jännitystä ilmassa*- turkooseja! Karibian meri mielessä kävin viikko sitten maalikaupassa, ja tänään ehdin vihdoin heiluttelemaan pensseliä. Ai että, tykkään!

Koska kyseessä on talomaali, en maalannut laatikoita sisäpuolelta, ulkopinnat sai riittää. Luulen, että laatikot saivat nyt ainakin vuoden ellei parikin jatkoaikaa tällä käsittelyllä.

Hui hallaa!

Voi tätä Suomen kesää. Hallaharsot kasvimaalla ja kesäkukat tuulikaapissa. Iltapäivisin kova googlaaminen, uskaltaako tai kannattaako edes kantaa kukat ulos töistä kotiin tullessaan, vai joutuuko ne taas muutaman tunnin päästä kiikuttamaan takaisin sisälle. Nyt ainakin näyttäisi siltä, että turvallisinta on pitää kukat sisällä. Tuossa pikkuruisen tuulikaapin tukkeena, josta on kulku takaterassille ja varastohuoneeseen, jossa on mm talouden ainoa pakastin. Kätevää, eikö totta.

Ja sama etuoven tuulikaapissa. Aamuisin täytyy ajastaa herätyskello kymmenen minuuttia aikaisemmin herättämään, että ehdin purkaa etueteisen niin että pääsen kulkemaan töihin sitä kautta.

Rakkaudesta lajiin, vai miten se menikään?

Perennat vs kesäkukat

Olen joka vuosi vannonut, että nyt saa olla viimeinen kerta kun törsään tolkuttomasti kesäkukkiin. Olen perustellut itselleni kalliiden pelargonioiden oston sillä, että ne ovat monivuotisia eli säästävät tulevaisuuden kesinä pennoseni monivuotisiin kasveihin. Tämä siis moneen kertaan, yhä uudelleen, sillä pelargoniat ovat enemmän tai vähemmän kokeneet karuja kohtaloita hellässä huomassani. Välillä onnistun talvettamaan muutaman, joskus olen jopa saanut seuraavana keväänä otettua pistokkaita edellisvuoden kasveista. Silloin tunsin olevani armoitettu puutarhuri, ja kuten huomaatte, muistelen tapausta lämmöllä ja mielelläni.
Tänä vuonna tapoin jok'ikisen. Ei eloonjääneitä. Huoh. Noh, puutarhaltahan noita saa lisää. Ei auta kuin aloittaa taas alusta. Ehkä joku noista kahdestakymmenestäkolmesta tänä vuonna hankkimastani selviytyisi seuraavasta talvesta hoidossani.

Kuulin puutarhakamultani loistavan nyrkkisäänön, että puutarhalta pitäisi aina poistua niin, että vähintään puolet ostoksista on monivuotisia. No kyllä! Hieno ohje,  jota olen noudattanut... eikun siis... on ollut mielessä kun olen tänä vuonna tehnyt hankintoja.
Pikkaisen pitäisi vielä panostaa tänä keväänä perennoihin, niin päästään balanssiin. Kesäkukkia on siis taas hankittu reippaasti, mutta niin on myös perennoja. Tässä Viherpeukalon tilaukseni, joka sisälsi amppelitomaatin ja -mansikan lisäksi vain perennoja, ei yhtään kesäkukkaa!

Mitäs sieltä tulikaan?

3 kpl kuunlilja (White Bikini)
6 kpl Vuoriarhoa (valkoinen)
6 kpl Loistosalviaa (valkoinen)
6 kpl Harmaakurjenpolvi Ballerina (vaaleanpunainen)
3 kpl maahumalaa

Nämä kaikki on istutettu hedelmäpuita ympäröiviin tulppaanipenkkeihin. En taida enää edes muistaa, mitä meni minkin puun ympärille, mutta viimeistään ensi kesänähän se nähdään.

Ajatus on, että kevään tulppaaniloiston jälkeen perennat nousisivat ja peittäisivät jäljelle jääneet naatit ja kukkisivat loppukesän. Ihan nämä ei riitä, lisää on hankittava, mutta tässä on hyvä alku.

Tänä vuonna sain ensimmäistä kertaa jakaa ja siirtää myös omalla pihalla omia perennoja.
Tereassin edessä olevavassa ryhmässä pikkusydän oli riehaantunut jo aika kauas penkistä, joten kaivoin penkin ulkopuolelle kasvaneet osat, jaoin kaksi juuripaakkua samaan penkkiin leveämmälle alueelle ja yhden päärynäpuun penkkiin.
Haikein mielin hain yhden vanhan tiilen lisää ja tukin karkurin reitin sillä. Hei hei anarkinen epäsymmetria, nyt kaikki kukkapenkkini ovat järkevästi rajattuja ympyröitä.

Tämän lisäksi kaivoin pihan perällä, mäntyjen katveessa asustelleen sinivioletin loistosalvian ylös ja istutin päärynä- tai omenapuun alle.
Vanhaan kuoppaan lisäsin uutta multaa ja Viherpeulolta tulleet kuunliljat. Nyt niitä onkin jo viisi mätästä, eli niistä kasvaa jo aika näyttävä kuunlilja"penkki".

Samassa epäpenkissä (siellähän ei ole yhtä isoa kukkapenkkiä, vaan kuivaan maahan kaivettuja kuoppia kohtalaisen lähellä toisiaan) asustelee alppiruusuni.

Pieni ja kitukasvuinen, mutta kovin rakas. Ihan itse mukulasta kasvatettu. Niin rakas kuin se onkin, olen kuitenkin hieman kärsimätön enkä enää jaksanut odottaa sen kasvua ja mahdollisesti vuosien päästä ensimmäisiä kukkia, joten ostaa tärskäytin en vain yhden, mutta kaksi reippaan kokoista ja jo nuppuja täynnä olevaa taimea ensimmäisen kaveriksi.

Ensimmäinen, tumman punainen on jo kukassa ja vaaleanpunainen vasta availee nuppujaan.

Jotain kuitenkin

Tuntuu, että olen huhkinut pihalla harva se ilta tai ainakin viikonloppuisin, mutta oikein mitään en ole saanut aikaiseksi. Tuntui hölmöltä tulla raportoimaan, että ruoputin tänään kaksi kasvulaatikkoa rikkaruohoista, juoksutin kottikärrykaupalla multasäkkejä, rikkaruohoja tai roskia paikasta toiseen tai istutin auton takakontillisen kesäkukkia. Kun ei ne oikein tuntunut edistävän mitään. Ja olen jo monta vuotta kirjoittanutt samanlaisia päivityksiä joka kevät - että eikö se ala jo puuduttavasti toistamaan itseään?
No, sellaista kai se puutarhahomma on. Joka vuosi samat kujeet ja isot urakat etenee pienin askelin.

Ja nyt jälkeen päin huomaan, että olen saanut aikaiseksi vaikka mitä!

Sain tosiaankin kaivettua kesannolla olleet kasvulaatikot käyttökountoon, känneltyä mullat ja heiteltyä (vihdoin, kenties liian myöhään?) kanankakkalannoitetta sekaan.

Tänä vuonna minun ei pitänyt kylvää mitään enkä ostanut ainuttakaan (kesäkukkia ei lasketa!) siemenpussia. Olin päättänyt mennä sieltä missä aita on matalin ja ostaa muutan valmiin taimen kesäkurpitsaa eikä muuta. Vaan mitä vielä - löysin vanhoja pussin puolikkaita ja kuinkas sitten kävikään? Yks kaks yllättäin heitin eräänä iltana kaikki siemenet likoamaan, ja niinpä ne piti seuraavana päivänä laittaa multiin.

Niin sitten kylvin taas niin paljon kun kippoja ja törppöjä löytyi: kesäkurpitsaa, taitepapua ja  sokerihernettä. Lisäksi kerä- ja lehtisalaatteja suoraan kasvulaatikkoon. Ja arvatkaas mitä sitten tein? Unohdin nostaa kipot ja kupit sisälle yöksi. Hupsista. Olisi siis ollut ihan sama kylvää kaikki suoraan kasvulaatikoihin. Tai no toisaalta, oli kyllä tosi lämmintä eikä todellakaan hallaöitä. Päinvastoin pelkään pahoin, että juuri nyt sattui liian lämpimät, lähes hellekelit kohdalle ja eikös se oli liian lämmintä että ainakaan salaatit itäisivät. Hupsista!

Kuvassa vasemmalla oleva ruukku sattui jäämään räystään alle sateella ja multa on roiskunut  pitkin terassin portaita. Siirtin sen toki syrjemmälle, mutten jaksanut siivota ruukkua. Kohtahan taimet siirretään kasvimaalle, näytti kuitenkin edes nuo sokeriherneet itäneen, jee kivaa!

Olen käynyt  pariinkiin kertaan kesäkukkaostoksilla. Mies osaa nykyään jo etukäteen murahtaa, että "rauhallisesti sitten siellä, ei mitään älyttömiä (määriä) heräteostoksia, joohan" kun huikkaan ovenraosta piipahtavani äkkiä puutarhalla.

Näitä istutellessa on mennyt tovi. Kohta alkaa olla valmista, yksi (tai kaksi) pyrähdystä puutarhalla tarvitaan vielä niin etupiha ja terassi ovat kesäkunnossa. Olen kyllä kärräillyt, kaivellut ja istutellut muutakin kuin kesäkukkia, mutta niistä sitten seuraavassa postauksessa, ettei tämä veny ihan tolkuttoman pitkäksi.

Renki ja assari

Nyt on kuulkaas puuhailtu koko perheen voimin. On tyhjennetty komposti, on leikattu syreenivanhuksesta lahot pois, on ruoputettu perennapenkkejä ja pensaiden alusia. Meillä kävi jopa kaupunkilainen kesärenki helatorstaina. Hänellä on tapana kerran-pari vuodessa hurauttaa meille moottoripyörällään, riipaista paita pois ja käsiään hieroskellen kysyä innoissaan mitä tehdään tällä kertaa.

Tänä vuonna miehet saivat kantaa terassikalusteet kellarista ja pestä ne huolellisesti sillä aikaa kun emäntä keskittyi perennojen siirtelyyn, kasvulaatikoiden ruoppaamiseen ja ihan vain auringossa lekotteluun. Siihen minulla oli mainio assari, musta Raimo-kissamme. Raimo pötkötteli raukeana auringon lämmittämällä puutarhapöydällä ja täytti täydellisesti puutarhakissan roolinsa.

Istuskelin ja muistelin minkä näköistä pihassa on sitten kun kukat avautuvat ja kaikki kasvaa. Haaveissani näin jo myös uusia istutuksia, jotka toisivat pihaan sitä aina vain kaivattua puutarhamaisuutta. Nyt pihalla on vielä aika tyhjää ja väritöntä, mutta tässä ihanassa lämmössä uskallan jo odottaa lehtien ja kukkien räjähtävän pian näkyviin.

Torstaina aukesivatkin ihkaensimmäiset tulppaanit ja muutama sähäkän pinkki sammalleimu sakokaivon ympärillä.

Tenniskentän verkkoaidan päällä harmaanruskeana rötköttävä kärhöryteikkö näytti niin epäilyttävältä, että kesärenki epäili sitä kuolleeksi. Tänään, lauantaina, yläreuna on jo aivan vihreä, lehdet ovat purskahtaneet esiin pikavauhtia. Kevät, ihana kevät!

Jos ei halua niin ei oo pakko

Aina sitä kyselee itseltään, onko pakko jos ei halua. Yleensä aikuisten arkielämässähän se on vähän niin kuin pikkupakko tehdä ja puksuttaa eteenpäin, vaikkei aina niin haluaisikaan.

Onneksi puutarhanhoito ja bloggaaminen ei kuulu näihin pakkoihin. Viime vuonna ei napannut, ei pihahommat eikä bloggaaminen. Kaksi vaivaista merkintää ja sen jälkeen radiohiljaisuus. En muista, teinkö mitään pihallakaan. Asia selvinnee viime kesän kuvia selatessa, palaan asiaan.

Mutta kuulkaas: nyt nappaa! Tänä vuonna tekee taas mieli työntää sormet multaan ja päässä surisee suunnitelmia! Jee! Täältä tullaan, Puuhapiha! Ja uusi huutomerkkien ennätys!

Aloitin puutarhailun viikko-pari sitten luonnollisesti Pinterestistä. Pinnailin kuvia haaveitteni puutarhasta: rehevistä istutuksista ja varjoisista lepopaikoista. Printtasin muutaman ideakuvan miehelle näytettäväksi. Kyllähän hän taas hieman naureskeli mun "ihan nopeille pikkuprojekteille", muttei onneksi tyrmännyt mitään täysin. Meillä on aikaa, mulla on visio ja mieheni on handy man, joten odottakaapa vain...

Sen jälkeen avasin takaoven ja otin kirjaimellisesti ensimmäiset askeleet puutarhaan. Kävin nimittäin takapihalla viimeksi uuden vuoden aattona ampumassa lasten kanssa raketteja. Sen jälkeen en ole juuri nokkaani sille puolelle tonttia pistänyt koko keväänä.

Nyt käveleskelin ympäri pihaa muistelemassa mitä sieltä löytyykään. Moikkasin marjapensaita, kasvulaatikoita ja hedelmäpuita. Kurkkasin varjoisaan "metsäpuutarhaan" pihan viimeisessä peränurkassa mäntyjen katveessa. Kiertelin lasten leikkitelineet ja hieman murheellisessa kunnossa olevan pyykkitelineen. Note to my self: sille pitää tehdä jotain!

Löysin lyhyen etsiskelyn jälkeen haravan ja riipaisin kokeeksi pari neliömetriä viime vuotista heinää, lehtiä ja sammalta kasaan. Sammaleen määrä hieman masensi, mutta ei nyt anneta pikkuasioiden sammuttaa uutta intoa.

Poistin hedelmäpuiden ympäriltä verkot ja totesin, että hyvässä kunnossa olivat. Pikkuinen kirsikkapuuni näytti selvinneen, vaikka vähän vinossa olikin. Epäilen, että naapurin koiruus on törmännyt siihen pihalla juoksennellessan. Eihän tuollaista pientä varpua meinaa huomata, varsinkaan sellainen lihaskuula täydessä vauhdissa ja tohinassa.

Kyllä vain, minullahan on tuolla ihan ihana piha, jota voin taas ryhtyä muuttamaan pieni pala kerrallaan puutarhaksi. Uusi kevät ja uusi into, ihanaa!