Kylmiä väreitä

Hyh hyh, mitä ihmeen sienikasvustoa tunkee perennapenkkiini? Näitä on paljon, yksittäisiä ja sitten tällaisia ryppäitä, pitkin istutusaluetta. Samaa sientä näkyi olevan muutama myös terassin edessä olevassa tulppaani/pionipenkissä - juuri siinä, jossa on tätä samaa kuorikatetta.
Voisiko sienien ilmestyminen liittyä kuorikatteeseen, jota paiskasin molempiin penkkeihin huhtiluussa?

Sienet ovat pieniä ja sieviä ja lähtevät siististi kokonaisina ihan vain nyppäisemällä, mutta silti saan niistä kylmiä väreitä. Tykkään sienestää, mutta nämä ovat jotenkin.... vastenmielisiä. Mitä ne on?!?!?

Pioni lovee

Viikonlopun aherruksen tuloksena pihan pionitkin saivat osansa.

Ostin jo öööh, kehtaanko edes tunnustaa.... kaksi viikkoa sitten valkoisen pionintaimen, jossa oli lupaavasti kolme nuppua. Taimi vietti aikaansa meidän olohuoneessa, jossa se kukkikin kauniisti.

Vihdoinkin kultsi ehti hommata sille kuopan muiden kaunokaisten seuraan. Hetken lapiota kiviin hakattuaan hän vaihtoi suosiolla järeämpään välineeseen.

Kas tässä, pihanperän kasvava pionipuska. Uusin taimi vasemmalla, korkein kaikista. Nuput siitä ehti valitettavasti - joskaan ei mitenkään yllätyksenä - kuivua. Oikean puoleisin on viime kesänä istutettu valkoinen, kolme muuta ensimmäiset rohkelikot jotka ovat kasvaneen tosi hienosti korkeutta, mutta myös tuuheutta.

Asensin isoille puskille tuollaiset pyöreät taimituet. Yksi olikin jo alkanut kasvamaan melkein maatamyöten, kun oli venähtänyt pituutta. Se näyttää nyt varsin hassulta pystyyn nostettuna, kun lehdet ja nuppu sojottavat minne sattuu tukirenkaan nostamana. Jospa se asettuisi ajan myötä nätisti ja muotoutuisi tuettuna normaalimmaksi.

Terassin edessä kasvava pioni on kaikista suurin ja komein, silmäteräni. Kaikissa on nuppuja, mutta tässä eniten, onhan siinä tuuhettakin tuplasti muihin verrattuna. Sillä myös on oma tukirenkula. Loisto-ostoksia Viherpeukalon nettikaupasta!

Onneksi pioneja saa ostettua leikkokukkana, tämä kimppu on ilahduttanut olohuoneessa jo viikon verran. Sitä odotellessa, että omista pensaista raskisi leikata maljakkoon nämä kaupan kimput saavat hoitaa kauneudennälkääni.

Luita ja rakkauden hintalappu

Oli ajatus hieman juhlia viikonloppuna. Pienesti ja perhepiirissä, mutta kutenkin oikein pukeutua ja tehdä hyvää ruokaa tai käydä ehkä ravintolassa. Mutta kuinkas sitten kävikään? Oli niin hyvä sää koko viikonlopun ajan, että kun synttärityttö -minä!- sai toivoa, syötiin jotain nopeaa ja touhuttiin koko perhe pihalla senkin edestä. Parhautta!

Saatiin paljon aikaisiseksi. Eilinen uuvahtaminen kasvulaatikoiden äärellä oli ja meni, eli minä kuopsuttelin jäljelle jääneet kolme kasvulaatikkoa puhtaiksi. 

Mutta huh sentään, mitä sieltä mullasta löytyi. Kyllä, ne ovat juuri sitä miltä näyttääkin: luita. Ööks sentään. Kyllä, meillä on biojäte ja kyllä, kanat ja ribsit ovat ruuantähteitä, mutta hei come on, ei meidän kompostori hurauta luuita mullaksi vuodessa eikä edes parissa. Ush, täytyy muistuttaa omaa ja naapurin perhettä mitä sinne biojätteesen saikaan laittaa ja mitä ei.

Oli siellä myös ilmeisesti keitetty kananmuna, siis kuorensa sisällä, melkein kokonaisena ja aivan tunnistettavana. Höh, kananmunankuoret on tosi hyvää materiaalia puutarhamultaan, mutta onko liikaa vaadittu vaikka leikata se syömättä jäänyt keitetty muna jos ei kuoria jaksa, siten se voisi vaikka aloittaa maatumisenkin ennen kuin joutuu kahden vuoden päästä kasvimaalle.

Rikkaruohoista ja luista putsattuun multaan istutettiin loput taimet ja yksi laatikko jäi vielä odottamaan mitä kivaa siihen keksittäsiin. Nyt laatikoissa on siis 

eturivissä alhaalta ylös: 

kesäkurpitsa Diamant

mansikka

toistaiseksi vielä tyhjä

halloween kurpitsa Tom Fox

takarivissä alhaalta ylös: 

yrtit, keräsalaattia ja rukolaa

ruusupapu Hestia

silpoydinherneitä

muksun auringonkukkaa ja ne mysteerisesti ruusupapua muistuttavat kesäkurpitsat (Partenon)

maa-artisokkaa

Kitkin sieltä täältä muualtakin istutuksien kimpusta rikkaruohoja kaksi kottikärryllistä. Mies korjasi ruohonleikkurin ja ajoi koko pihan, ihan sieltä hankalista paikoistakin, etupihan sekä terassin edestä rinteen. Kyllä nyt on siistiä, ai että.

Pari kesäkurpitsataimea sai tänään uuden kodin ja maa-artisokkakin on varattu jonkin verran. Vielä riittää jaettavaa, tervetuloa hakemaan!

Pihahommissa vierähti taas monta tuntia kuin huomaamatta. Illalla suhkuissa meni toinen tovi kuuratessa itseä puhtaaksi, olin yltäpäällä mullassa. Kynnenalusien putsaaminen huomiseksi töihin edes jotenkin siistin näköisiksi oli aikamoinen urakka. Kaiken kukkuraksi huomasin polttaneeni itseni auringossa, hupsista sentään. Käsivarret, kämmenselät, niska, korvanlehdet ja decolteen alue helottaa punaisena ja aftersun-voidetta kuluu. Mutta rakkaudella on hintansa, eikös ne laulutkin näin kerro... :)

Taimia tarjolla! Ottakee ottakee!

Tehdääs nyt vielä oma postaus näistä, ettei mene taimia kompostiin ainakaan sen takia, että info olisi jäänyt muun höpöttelyn jalkoihin.

Tarjolla siis seuraavia taimia:

Kesäkurpitsa Diamant x 5
Iso "halloweenkurpitsa" Tom Fox x 5 (mahdollisesti jopa 7)
Ruusupapu Hestia x 3
Maa-artisokkaa vaikka kuinka paljon

Näitä saa lokaalit tutut hakea. Ilmaisia ovat. Toki taimia saa muutkin, jos nyt joku sattuu tätä lukemaan, Nurmijärvellä sijaitsevat! Ei muuta kuin viestiä tulemaan niin annan tarkempia yhteystietoja.

Lumipalloefekti

Taimet pääsivät viimein multiin. Oli se jo aikakin!

Homma lähti siitä, että aikaisemmin ostetut kesäkukat piti saada istutetuksi. Petuniat olivat jo aika rähjäisen näköisiä, kun olivat nököttäneet tuulen ja sateen armoilla viikon. Lisäksi joka aamu töihin lähtiessäni pelkäsin löytäisinköhän kukkia enää kotiin palatessa, niin hyvin olivat siinä tarjolla vaikka jonkun voron viedä.
No mutta siis, etupihan kesäkukkien parvekelaatikoissa kasvoi taimivauvoja, joten ne piti siirtää kasvimaalle lopulliseen paikkaansa.

Jotta kasvulaatikoihin sai istutettua mitään, oli niistä ruopattava viime vuotisten kasvien juuret. Viime viikonloppuna istuin tuntikausia kuoputtelemassa multaa ja nykimässä puolimetrisiä ja sormen paksuisia juuria, ruohotuppaita ja rikkaruohoja. Sain puolitoista laatikkoa valmiiksi, joten tänään kuopsuttelin vain sen puolikkaan loppuun. Lisäksi valmiina oli lasten äitienpäivänä puhdistama laatikko. Hirvittävään rikakruohoviidakkotilaan jäi vielä kolme laatikkoa. Huh huh, juuri nyt tuntuu etten jaksa hyökätä niiden kimppuun tänä vuonna ollenkaan.

Tämä kaikki tuli tehtyä, ja kesäkukatkin pääsivät lopulta laatikoihinsa. Pieni lumipalloefektihän niiden takia muodostui, ja aikaa vierästi reippaat neljä tuntia. Mutta nyt on kynnenaluset mustina ja onnellinen olo. Tästä se taas lähtee. Sain kuin sainkin jotain aikaiseksi, hyvä minä!

Tehdäänpä vielä kierros kasvimaalla:

Etualalla iso "halloween kurpitsa" Tom Foxin taimet ja takana villiintynyt viidakkolaatikko.
Taidan käydä illalla  nykymässä osan noista seitsemästä taimesta pois, en muistanut istuttaessa että kyse oli isoista kurpitsoista. Nyt olisi siis ainakin 5 Tom Fox-kurpitsan taimea tarjolla, kuka haluaa?

Tässä yrttilaatikko:

Ripsuttelin tyhjiin kohtiin rukolan, keräsalaatin sekä korianterin siemeniä.
Kurpitsa- ja kesäkurpitsalaatikoihin istutin myös kohopenkkien välieihin viinisuolaheinää ja lehtisalaattia.

Harmillisesti taitepapuni eivät itäneet ollenkaan, mutta ruusupapu Hestia senkin edestä. Yksi kasvulaatikko on täynnä sitä. Noissa jugurttiämpäreissä pitäisi tikun mukaan olla kesäkurpitsaa, mutta minusta nuo taimet näyttävät presiis samanlaisilta kuin laatikossa olvevat ruusupavut. Diamat kesäkurppa ja isot kurpitsat olivat selkeästi tukevia, toisiaan muistuttavia kurpitsantaimia, mutta nämä tikun mukaan Partenonit ei näytä ollenkaan kesäkurpitsoilta. Mutta minkäs teet, näin olen ne laputtanut eikä niitä muuallakaan ole. Oli mitä tahansa, joutuvat nyt odottamaan seuraavaan tarmonpuuskaa että saan siivottua niille kasvulaatikon.

Maa-artisokat on villiintyneet, näitäkin haluaisin jakaa jollekin. Kuka haluaa? Saa tulla hakemaan.

Siinäpä niitä taas on. Yhdessä laatikossa mansikka kukkii ja raakileitakin näkyi. Kolme boxia odottavat edelleen toimenpiteitä ja terassilla veilä majoittuvia herneitä ja auringonkukkia. Ehkä huomenna, ehkä ensi viikonloppuna, toivottavasti kuitenkin jossain vaiheessa...

Fifty-sixty aita

Seinänaapureillamme on pari ihanaa koiraa. Jotta koiruudet saavat ulkoilla omalla pihalla vapaasti mutta valvovan silmän alla, päätettiin takapihojemme väliin rakentaa "koira-aita".

Tadaa, tässä se on:

Terassimme kulmalta alas pengermää tenniskentälle asti, eli pituutta noin 9 metriä.

Puiset perustolpat, vihreää isosilmäistä verkkoaitaa ja valkoinen puukaide. Okei, portti sieltä vielä puuttuu, mutta hienolta se minusta jo näyttää!

Kuvakulma alhaalta. Kottikärryssä näkyykin eilisen projektimme, eli pensasaidan istutus. Valitsimme Norjanangervoa, koska se oli 
a) edullista (29,00 / 10 kpl)
b) talvenkestävää 
c) helppohoitoista 
d) nopeasti kasvavaa 
e) kivan näköinen valkoisine kukkineen.

Vielähän se on vaan aika rimpula, mutta jospa jo ensi vuonna tuossa kasvaisi tuuhea, aidan läpi  molemmille puolille rönsyävä aidanne. No, ei ehkä aivan, mutta parin vuoden päästä kenties.

Naapuri rakensi aidan, me istutimme pensaat, eli fifty-sixty duuni. 
Mielestäni aita antaa aika kivasti ryhtiä pihalle, eli varsin onnistunut projekti.

Hitaasti mutta hissunkissun

Radiohiljaisuuden aikana tuntui, etten taaskaan ole saanut aikaiseksi mitään, mutta nyt kun kiertelin pihalla niin huomasin aika montakin raportoitavaa muutosta. Eli pienesti ja hissunkissun, kyllä täällä jotain aikaan saadaan.

Mutta ensin pieni varoitus: blogin(kin) kannalta harmillisesti kamerani varastettiin, joten jatkossa valitettavasti luvassa vain kännykuvia. Mur ja räyh ja voih.

Omenapuun ympäriltä on tulppaanit lakastuneet, mutta hienot ukonlaukat kukkivat. 

Viherpihan tilaukseni saapui postiin jo vaikka kuinka kauan sitten. Sain siitä tekstiviesti-ilmoituksen - ja unohdin sen totaalisesti! Viikon päästä sain toisen ilmoituksen, ja kauhukseni tajusin tilaukseni lojuneen hellejakson jossain varastossa pahvilaatikossa. Kasvirukat! No, sain paketin vihdoin noudettua ja pääsin yllättämään itseni:  Hups, en muistanutkaan tilanneeni näin paljoa...

Laatikosta löytyi mm kirsikkapuun taimi, Latvian matala. Kyllä se pieni hentoinen vitsa pitäisi kuvasta löytyä, jos oikein tarkasti tihrustaa. Taimi näyttäisi selvinneen karusta matkastaan ja asettuneen tyytyväisesti aloilleen, sillä se puskee iloisesti lehtiä. Perinteinen tiilireunus istutusalueen ympärille puuttuu vielä.

Nyt "hedelmätarhasta" (heh) löytyy siis useaa lajia yheen liitetty perheomenapuu, päärynä- ja kirsikkapuut sekä pieni kriikunapensas.

Jättivadelmat kokivat karumman kohtalon, niitä ei taida pelastaa enää mikään. Nooh, ostamma uusia. Muista tilauksen tuotteista raporttia myöhemmin.

Olisikos ollut juuri edellisen postauksen laiska sunnuntaibrunssin aikaa kun lueskelin pihalla, niin ihana naapurini tuli huikkaamaan aidan takaa "Haluaisitko jalohortensioita?" Siis mitä mitä, juu ilman muuta haluan! Siitä sitten jolkottelin pistolapio kottikärryyn pakattuna naapurin puutarhaan, jossa vimpanpäälle palveluna isäntä kaivoi kaksi valtavaa hortensiapensasta maasta sillä aikaa kun me naiset ihailimme puutarhaa. Kysyin tietenkin miksi hän luopuu näin ihanista pensaista, ja selitys oli yksinkertainen: hän haluaa puutarhastaan perinnepihan, johon tämä laji ei siis enää istu.
Tämä on minusta niin ihanaa, ikään kuin seuraavalle asteelle siirtynyttä puutarhurointia: sitten kun piha on ikään kuin valmis (no eihän puutarha koskaan valmis ole, mutta tietättehän, "valmis" siten että kaikkea kivaa on jo ja silmä lepää laji- ja väriloistossa), silloin voidaan ryhtyä hienosäätämään, poistamaan jotain ja viilaamaan johonkin toiseen suuntaan. Oi jospa minäkin joskus pääsisin siihen...

Hortensiaparat joutuvat odottamaan uutta paikkaansa viikon, sillä suorittava lihaksistoni oli lapsen kanssa turnausmatkalla. Onneksi helteet hellittivät ja taivaalta tuli vettä, joten isojen juuripaakkujensa kanssa ne eivät olleet moksiskaan odottelusta. Nyt ne ovat kotiutuneet tuohon terassin eteen, johon olinkin kaavaillut jotain isoa kukkivaa pensasta. Olen tosi iloinen näistä, ihanaa että on naapurissa noin taitavia "korkeamman tason puutarhureita". Kiitos Satu!

Tässähän on se hauska juttu, että hortensia kukkii happamassa mullassa sinisenä, emäksisessä vaaleanpunaisena. Minulla ei ole aavistustakaan, millainen ph-arvo meidän pihan mullissa on, joten tänä vuonna en kalkitse näitä ollenkaan. Annetaan kasvaa ja katsotaan, mitä sieltä tulee. Valkoinen ja vaaleanpunainenhan ne minun toivevärini ovat, mutta nyt minusta on hauska katsoa mitä ylläriä sieltä tulee luomuna.

Tästähän uhkaa tulla kilometripostaus, lopetetaan tältä kertaa tähän ja jatketaan huomenna.