No niin. Naapurin rouvan petuniat siis kukoistavat ihanina ja minun näyttävät kuivahtavan vieressä. Ja sitten oli vielä sekin, että naapuri meni ryökäle triplaamaan kukkamääränsä. Laittoi ikkunoiden alla olevien laatikoiden lisäksi aivan ihanat, aitaan ja porttiin kiinnitetyt kukkalaatikot, joista suorastaan ryöppyää kukkia. Asialle oli tehtävä jotain...
Meillä ei ole aitaa mihin laittaa lisää laatikoita, niin mitäs muutakaan minä tein kuin kipaisin kukkakaupalle. Kultainen naapuri vinkkasi ostaneensa upean kokoiset murattinsa Tarjoustalosta neljä kympillä. Pöyristyttävän halpaa!
Ai että olen tyytyväinen. Kaikessa sovussa ja keskinäisellä rakkaudella pieni kilpavarustelu kukkasissa ei ole ollenkaan paha juttu!
Samalla reissulla löysin söpön sinkkilaatikon, joka ihan huusi vaaleanpunaista pelargoniaa. Niitä ei tosin Tarjoustalosta löytynyt, vaati vielä uuden piipahduksen puutarhalla.
Sinkkiämpärin pelargonia sai viimeisen ison muratin seurakseen ja alkuperäinen pieni + toinen lobelia siirtyivät uuteen laatikkoon uuden pelargonian kavereiksi.
Lobeliat osottautuivat vaaleanpunaisiksi. Tai, ehkä ne ovatkin vaalean violetteja. Joka tapauksessa, ihan uusi väri minulle, aikaisemmin minulla on ollut vain sinistä ja valkoista lobeliaa.
Juhannuksena kuulin jakelemieni kesäkurpisoiden kuulumisia. Siellä ei oltu kuulemma juurikaan muita hyötykasveja laitettukaan kun ei ollut taimikasvatus mennyt putkeen. Loistavaa että niistä on iloa muuallakin.
Kasvimaalla kaalit ja herneet puskevat pieniä taimia, härkäpavuissa näkyvissä jo valkeita kukkia. Yksi mansikankukkakin bongattu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti