Mitäs me kesällä vol.1

Vaikka heinä-elo-syyskuussa tuntui, ettei pihalla ja puutarhassa tapahdu sitten yhtikäs mitään, niin ehkä siellä kuitenkin _jotain_ tapahtui. Mietitäänpäs.

Vuosi sitten istutettu yksinäinen päärynäpuu tuotti yllättävän runsaan sadon! Ilmeisesti naapurin päärynäpuu oli kuin olikin tarpeeksi lähellä, sillä pölytys onnistui - tai sitten tämä meidän on itsepölyttyvä, sellaisiakin kuulemma on. Ja minähän en muista tämän lajia, joten turha kysyä.

Kukinto oli kaunis ja runsas, mutta loppukesästä lehtiä näytti vaivaavan joku joka ruskisti osan lehdistä. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä syyskuussa kerättiin 15-20 päärynän sato, joka syötiin tuoreeltaan. Nam!

Kriikunassa ei edelleenkään ollut mitään merkkiä kukinnosta tai hedelmistä, mutta siellä se "hedelmätarhan" perällä edelleen pörhistelee pienenä, matalana pöheikkönä.

Omenapuu tuotti paljon omppua. Harmi vaan, niihin kehittyi jotain rupista häikkää eikä tehnyt mieli kerätä omenia.

Kasvimaalla kesäkurpitsat (Diamant ja Partenon, joista ei enää hajuakaan tässä vaiheessa kesää että kumpi oli kumpaa) puskivat hullua vauhtia hedelmää niin, ettei kaikkea jaksanut eikä viitsinyt käyttää vaikka kuinka koitin keksiä uusia ruokalajeja joihin kesäkurppaa voisi ujuttaa. Tosin ainuttakaan kesäkurpitsasuklaakakkua en tainnut tehdä - nyt harmitta....

Kesäkurpitsojen välissä kasvatin salaattia, jota olisi voinut ja kannattanut hakea pöytään ahkerammin. Toki välillä haettiinkin, mutta jostain syystä ei läheskään kaikkea. Ehkä hieman kitkerä maku vaikutti asiaan. Epäilen kitkeryyden johtuneen vähän laisesta kastelusta.

Ísot Tom Fox halloween kurpitsat kuoli ja unhottuivat kokonaan, No hui hai, kokeillaan ensi vuonna uudestaan.

Mansikkamaan sato jäi tosi heikoksi, rastasverkosta huolimatta. Pitäisköhän niille tehdä jotain? Mansikat on olleet samassa paikassa nyt jo kolme vuotta ja saaneet selvitä omillaan ilman istuttamisen jälkeisiä toimenpiteitä.

Yrttilaatikon monivuotisia käytin harvakseen kuten tähänkin asti, ja loppukesästä lähinnä kukakkimpuissa.
Innolla istuttamani korianteri jäi herkuttelematta kokonaan. Se kasvoi hyvin kituliaasti (jälleen: kastelun puute? Vai kylmä alkukesä?) vaikka korianteria kehutaan helpoksi ja reheväksi. En lannistu, ensi vuonna paremmalla onnella ja hoitoinnolla uudestaan!
Villirukola oli samoin kitukasvuinen, ja sitten kun se saavutti sellaisia mittoja että olisin voinut sitä poimia, se puski jo kukkaa ja maistui ihan hirveän kitkerältä.
Keräsalaattihan ei itänyt ollenkaan, ilmeisesti tykkäsi huonoa kylmyydestä.

Taitepapu (Maxi) jatkaa samaa epäonnistumisten luetteloa. Kovin kitukasvuista ja matalaa, muutamia palkoja.
Ruusupapu (Hestia) alkoi mielestäni kasvamaan vasta syyskuussa, siihen asti nekin oli onnettomia rääpäleitä. Kukki kyllä kauniisti, mutta yhtään papua ei ehtinyt tulla. Herneistä en edes puhu, ihan vitsi.


Ok, tämän kesän jälkeen alan kallistua siihen, että joo, ehkä näitä kylvöksiä OLISI syytä myös hoitaa. Kastella ja myöskin lannoittaa. Ehkä. Katsotaan sitten ensi vuonna...