Ei ruuhkaa laatikoissa

Jaa jaa, olin julkaisevinani tämän jo eilen, vaan näköjään sössin sekä talossa että puutarhassa... 

Kylvin esikasvatukseen kesäkurpitsaa ja leikkopapuja. Kesäkurpista lähti kasvamaan kaikki 6 ja leikkopavuista 7/11. Paputaimivauvoja menehtyi muutama onneton, kun miesväkeni siivosi ja heitti mattokasan taimilaatikon päälle. Outs! Kaksi kesäkurpitsoitsaa annoin kaverille, itselle jäi siis neljä.

Istutin selviytyneet taimet ulos kasvulaatikoihin viikolla 24.

Sitten näimme tappavan yhdistelmän helteet & heikko motivaatio kasteluletkun ulkoiluttamiseen - ja jäljelle jäikin enää vain 3 pavuntaimea. No höh.

Kurpat sinnittelevät sentään vielä hengissä. Paitsi että tänään huomasin, että yksi, kuvassa oikea yläkulma, oli hiutunut omituisesti niin, että kasvanut taimi pikkiriikkisine nuppuineen roikkui juuren tyvessä vain yhdellä säikeellä kiinni. Kun kosketin sitä katsoakseni, säie katkesi.

Lopuissa kolmessa on jotain outoa valkoista läikkää lehdissä.

Saapa nähdä kestääkö mikään sadonkorjuuseen saakka.

Yhteen laatikkoon heitin kukkien siemeniä, toiseen olen tökännyt muutaman kaupasta ostetun salaatintyngän. Salaatin siemeniä minulla on parikin erilaista pussia, täällä sisällä avaamattomina. Kyljessä niissä lukee että itääkseen tarvitsevat alle kahdenkymmenen asteen lämpötilaa. Jää siis omat salaatit kylvämättä, mieluummin nautiin näistä kesäisistä säistä ja rouskutan ostosalaatteja. Kaupan tököt ovat kyllä osoittaneet oivallista partiohenkeä ja puskevat uutta lehteä iloisesti.

Vielä olisi kaksi laatikko tyhjillään. Ei puhettakaan viime kesän ruuhkasta ja tilanpuutteesta. Vähän harmittaa, toisaalta naurattaa. Pitää kai pitää siitä huvittuneisuudesta kiinni eikä antaa huono puutarhuri- fiilisten nostaa päätään. Ei kai tämä nyt niin vakavaa ole, omalla pihallaan kai saa puuhailla niin paljon kuin sielu sietää - ja toisaalta lusmuilla silloin kun siltä tuntuu.


 Monivuotisten kasvien laatikoissa puskee kovalla tohinalla maa-artisokkaa, yrttejä ja mansikkaa. Mansikat ovat aivan mielettömän makeita! En ole ikinä syönyt näin hyviä mansikoita missään. Oma maa, ja niin edelleen... Vielä kun muistaisin käydä joka päivä poimimassa kypsät marjat talteen. Ihme ja kumma lapset eivät muista tätä, kuitenkin aika mieluisaa kotityötä myöskään.

Viime vuonnahan linnut söivät vähäisetkin marjat joten tänä vuonna ostin raskain sydämin rastasverkkoa ja levitin sitä mansikoiden päälle. Odotan kauhulla milloin joku lintu takertuu siihen, toivottavasti ei koskaan!

Tulin juuri sisälle kastelukierrokselta, koska näyttää siltä ettei tänäänkään saada taivaalta vettä. Tämä on sitten kumma maailmankolkka, sillä usein vesisateet kiertävät meidän pihan. Olen huomannut tämän ilmiön jo monta, monta kertaa ja jo useampana kesänä, kun kaverit päivittelevät Facebookissa sateita ja meillä odotetaan kieli pitkällä mutta ilman vaan jäädään. 
Eilen esimerkiksi samalla kylällä, vain viiden kilometrin päässä tuli vettä kaatamalla ja kahden kilometrin päässäkin oli ihan kunnon sade. Meillä ripsautti pari hassua pisaraa samalla kun taivas meni mustaan pilveen, ja kauempaa kuultiin hirmuista ukkosen jytinää, ei muuta. 

Onhan se tietenkin kiva että aurinko paistaa ja on kaunista, mutta kyllä täällä sadettakin kaipailtaisiin, edes silloin tällöin. Pääsis nimittäin tämä laiska puutarhuri taas vähän vähemmällä puuhailulla!