Järjellistä sanottavaa?

Eilisten unisten onnenkiljahdusten jälkeen jotain (ehkä) järjellistäkin sanottavaa sadosta.

Härkäpapujen palkojen olen toki nähnyt kehittyneen jo aikaisemminkin, nehän ovat isoja, noin kymmenen senttisiä, sormen tai kahden paksuisia mötköpötköjä jotka törröttävät itseään ohuemmasta taimesta. En vain ole ollut ihan varma, milloin niitä kuuluisi poimia. Onneksi satuin ostamaan taas uuden puutarhakirjan, jota lueskelin ja siellähän neuvottiin selkosuomeksi milloin ja miten eri lajien satoa voi ja saa alkaa korjaamaan. Kirjassa jopa neuvottiin, miten härkäpavun siemeniä voi valmistaa - jäipähän sekin pohdiskelu sitten siihen. Olisin nimittäin siirtynyt sujuvasti pohtimaan seuraavaksi sitä. Jee, tarpeeksi rautalankaa Rullakatariinallekin!

Poimin valmiit palot ja vielä jäi ainakin yhtä paljon kasvavia palkoja kehittymään.

Pensaspavut ovat kokoonsa nähden kovin tuottoisia. Noin viidentoista sentin korkuiset pikkupuskat näyttävät tuottavan enemmän palkoja kuin lehtiä. Ihanaa!

Onkohan nämä nyt sitten tarkemmalta nimeltään taitepapuja? Tuollaisia pitkiä, ohuita, höyrytettynä herkullisen rapsakoita vihreitä papuja ne kuitenkin ovat. Suurta herkkuani. Tunnustan, olen pitkin kesää ostanut törkykalliita Etelä-Afrikasta asti rahdattuja papuja salaattiini. Onneksi nyt saan herkutella oman pihan tuotoksilla.

Tässä on papupenkin kuopus, pienin taimi. Se on tuskin kahtatoista senttiä korkea ja silti puskee lähes itsensä pituisia papuja. Liikkis!

Hernepenkkini tukikepeistä olen huokaillut täällä moneen kertaan - eikä sinne ole silti materialisoitunut kesän aikana uusia, pidempiä tukikeppejä.
No eipä hätää, ihan hyvin herneet näyttävät pärjänneet lyhyemmilläkin. Nyt keppien ympärillä kasvaa herneviidakko, joka tuottaa upean runsasta satoa.

Muistelen hämärästi, että herneitä oli eri lajikkeita. Ainakin istutettavat siemenet olivat eri värisiä. Nyt olisikin mukava tietää, mitä ne olivat, sillä eri lajikkeethan käytetään erilailla.

No toisaalta, kyllähän me huomaamme poimiessa mitkä palot ovat litteitä ja siis kokonaan, palkoineen syötäviä sokeri,- taitto- tai salaattiherneitä, ja mitkä taas pulleita silpoydinherneitä joista syödään vain herneet sisältä.
Kaikki ovat maistuneet meille oikein hyvin!

Ja tässä lisää herneitä. Kasvulaatikoista loppui tila, joten ripottelin hädissäni liotetut siemenet tenniskentän reunaan, johon oli kaatunut multapussi.
Puutarhamultaa on tuossa ehkä parin sentin kerros, alla rikkaruohoinen hiekkamaa. Hyvin näyttää juurtuneen myös tuohon. Eikä tukikepeistä puhettakaan. Takimmaiset taimet saavat tukea tenniskentän verkosta, mutta toisistaan. Näillä on asenne kohdallaa!




Kesäkurpitsa tuottaa hyvin! Oli todellakin järkevää jättää vain neljä taimea omaan puutarhaan, kahdellakin olisi varmasti pärjännyt. Ensimmäiset pötkylät olivat ehtineet livahtaa jo 20-30 senttisiksi, jatkossa yritän ehtiä poimimaan ne pienempinä. Ollin antama pyöreästä kesäkurpitsasta valmistui myös ensimmäinen pallero. Jätin sen ja yhden omista kurpitsoista itselle, muut lahjoitin eteenpäin. Miehen bändikaverit taisivat yllättyä, mutta hämmästyksestään toettuaan vaikuttivat varsin ilahtuneilta, kun kiikutin heille kotiinviemisiksi pienen vauvan kokoisia kesäkurpitsoita. Kaupunkilaiskulinaristi totesi heti että vau, tämä taitaa olla luomua. Juu, näin on, ja ihan itse siemenestä kasvatettua, oli pakko kehaista.

Aivan MAHTAVA tunne jakaa oman maan satoa ystäville! Nyt tunnen todellakin olevani kunnon maalainen ja oikea puutarhuri. Tätä lisää!