Satoa

Terveisiä hajonneiden tietsikoiden, läppäreiden ja puhelimien kokoontumisajoista eli meiltä.

Onneksi kaveri kävi pelastamasta tämän pöytärotiskon, jolla on uusimmat kuvat. (Läppäristä, joilla on kaikki aikaisemmat kuvat vuodesta 2006 lähtien, ei puhuta...) Päivittäminen ei ole oikein innostanut ilman kuvia.

Vaikka olen puutarhalaiskotellut koko kesän, on meillä silti saatu pikkuisen satoakin.

Mansikoita syötiin päivittäin, samoin vadelmat ja punaiset viinimarjat on syöty makoisiin suihin suoraan pensaista. Rastasverkot siis toimivat, eikä yhtään eläintä sotkeutunut niihin (kop kop! eli siis ainakaan tähän mennessä!). Karviaisia on vielä puskassa, ne ovat jääneet lapsilta syömättä. Itse huomaan rakastuvani karviaisiin koko ajan enemmän, ne onkin tänä kesänä minun ehdottomia suosikkimarjoja näistä kotipiha valikoimista! Pitäisi käydä poimimassa loputkin talteen jahka tässä ehdin.

Kesäkurpitsoita piisaa omaksi tarpeeksi ja vähän naapureillekin.

Amppelitomaatti puskee reippaana punaposkia vaikka näivähtääkin säännöllisin väliajoin kastelupalveluiden hitauden takia. Kälyni, jonka isä kasvattaa tomaatteja eteläeuroopassa, kehui näiden maistuvan oikeilta tomaateilta, joita ei aina kaupasta saa. Röyhistän rintaani ylpeänä.

Raparperi tykkäsi uudesta tilasta ja mullasta. Useita piirakoita saatu mussuttaa jo, nami nami.

Pitkät pavut, rakkauteni. Tässä nopeaksi mozzarella-nektariini-salaatiksi voissa paistettuna, paahdetuilla sesaminsiemenillä ja hyvällä kastikkeella höystettynä. Oh-la-laa!