lauantai 4. kesäkuuta 2016

Perennat vs kesäkukat

Olen joka vuosi vannonut, että nyt saa olla viimeinen kerta kun törsään tolkuttomasti kesäkukkiin. Olen perustellut itselleni kalliiden pelargonioiden oston sillä, että ne ovat monivuotisia eli säästävät tulevaisuuden kesinä pennoseni monivuotisiin kasveihin. Tämä siis moneen kertaan, yhä uudelleen, sillä pelargoniat ovat enemmän tai vähemmän kokeneet karuja kohtaloita hellässä huomassani. Välillä onnistun talvettamaan muutaman, joskus olen jopa saanut seuraavana keväänä otettua pistokkaita edellisvuoden kasveista. Silloin tunsin olevani armoitettu puutarhuri, ja kuten huomaatte, muistelen tapausta lämmöllä ja mielelläni.
Tänä vuonna tapoin jok'ikisen. Ei eloonjääneitä. Huoh. Noh, puutarhaltahan noita saa lisää. Ei auta kuin aloittaa taas alusta. Ehkä joku noista kahdestakymmenestäkolmesta tänä vuonna hankkimastani selviytyisi seuraavasta talvesta hoidossani.

Kuulin puutarhakamultani loistavan nyrkkisäänön, että puutarhalta pitäisi aina poistua niin, että vähintään puolet ostoksista on monivuotisia. No kyllä! Hieno ohje,  jota olen noudattanut... eikun siis... on ollut mielessä kun olen tänä vuonna tehnyt hankintoja.
Pikkaisen pitäisi vielä panostaa tänä keväänä perennoihin, niin päästään balanssiin. Kesäkukkia on siis taas hankittu reippaasti, mutta niin on myös perennoja. Tässä Viherpeukalon tilaukseni, joka sisälsi amppelitomaatin ja -mansikan lisäksi vain perennoja, ei yhtään kesäkukkaa!

Mitäs sieltä tulikaan?

3 kpl kuunlilja (White Bikini)
6 kpl Vuoriarhoa (valkoinen)
6 kpl Loistosalviaa (valkoinen)
6 kpl Harmaakurjenpolvi Ballerina (vaaleanpunainen)
3 kpl maahumalaa

Nämä kaikki on istutettu hedelmäpuita ympäröiviin tulppaanipenkkeihin. En taida enää edes muistaa, mitä meni minkin puun ympärille, mutta viimeistään ensi kesänähän se nähdään.

Ajatus on, että kevään tulppaaniloiston jälkeen perennat nousisivat ja peittäisivät jäljelle jääneet naatit ja kukkisivat loppukesän. Ihan nämä ei riitä, lisää on hankittava, mutta tässä on hyvä alku.

Tänä vuonna sain ensimmäistä kertaa jakaa ja siirtää myös omalla pihalla omia perennoja.
Tereassin edessä olevavassa ryhmässä pikkusydän oli riehaantunut jo aika kauas penkistä, joten kaivoin penkin ulkopuolelle kasvaneet osat, jaoin kaksi juuripaakkua samaan penkkiin leveämmälle alueelle ja yhden päärynäpuun penkkiin.
Haikein mielin hain yhden vanhan tiilen lisää ja tukin karkurin reitin sillä. Hei hei anarkinen epäsymmetria, nyt kaikki kukkapenkkini ovat järkevästi rajattuja ympyröitä.

Tämän lisäksi kaivoin pihan perällä, mäntyjen katveessa asustelleen sinivioletin loistosalvian ylös ja istutin päärynä- tai omenapuun alle.
Vanhaan kuoppaan lisäsin uutta multaa ja Viherpeulolta tulleet kuunliljat. Nyt niitä onkin jo viisi mätästä, eli niistä kasvaa jo aika näyttävä kuunlilja"penkki".

Samassa epäpenkissä (siellähän ei ole yhtä isoa kukkapenkkiä, vaan kuivaan maahan kaivettuja kuoppia kohtalaisen lähellä toisiaan) asustelee alppiruusuni.

Pieni ja kitukasvuinen, mutta kovin rakas. Ihan itse mukulasta kasvatettu. Niin rakas kuin se onkin, olen kuitenkin hieman kärsimätön enkä enää jaksanut odottaa sen kasvua ja mahdollisesti vuosien päästä ensimmäisiä kukkia, joten ostaa tärskäytin en vain yhden, mutta kaksi reippaan kokoista ja jo nuppuja täynnä olevaa taimea ensimmäisen kaveriksi.


Ensimmäinen, tumman punainen on jo kukassa ja vaaleanpunainen vasta availee nuppujaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti