tiistai 28. kesäkuuta 2016

Ite tein

Kuten täällä aina mainitsenkin, on mieheni meillä se varsinainen lihas joka täällä kaivaa ja kantaa jos jotain isoa tehdään puutarhassa. Pihalla maa on kertakaikkisen kivikovaa, siihen ei meikänaisen lapiokäsi pysty mitenkään. Yleensä mieskin käyttää vuokrattua jyrsintä kun isoja kuoppia pitää kaivaa. Vaan nytpä olikin toisin.

Kaivoin ihan itse istutuskuopat parille köynnökselle ennen juhannusta. Olipa mukavaa tunne, kun sai painaa pistolapio multaan ja polkaista, sinne upposi. Terassin ulkopuolella maa on toki heikkoa täyttömaata, mutta kuitenkin multavaa, ei ollenkaan samanlaista hiekkaa ja kiveä kuin alapihamme.


Kaivoin kuopat noin lapionmitan verran taimen kokoa syvemmälle, toivottavasti tuli riittävän isot. Olisiko kahteen kuoppaan mennyt kaksi ja puoli kolmenkymmenen litran multasäkkiä, jos oikein muistan. Kuoppien pohjille hain alapihalta soraa ja pikkukiviä salaojitusta simuloimaan.

Terassin päähän, meidän ja naapurin pihojen rajalla olevan aidan yläpäähän istutin valkoisen köynnösruusun "Pohjantähti". Tämän pitäisi olla yksi talvenkestävimmistä lajeista, joten uskalsin kokeilla.
Minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut ruusuja ja olin hieman yllättynyt, että sellaisen ostin. Ehkä tämä on joku keski-ikäistymisen merkki, kun ruusut alkavat kiinnostamaan?

Terassin alkupäähän, kahden jalohortensian viereen, pionipenkkiä vastapäätä istutin köynnöshortensian "Petiolaris". Se on kuulemma hidas kasvamaan ja kukintoja saa odottaa vuosia, mutta joskushan sellainenkin on istutettava, jos toivoo sen aikanaan kasvavan.


Jalohortensiathan sain naapurilta kaksi vuotta sitten. Ensimmäisenä kesänä ne kasvoivat vain pieniksi puskiksi eivätkä ehtineet kukkimaan. Viime kesänääkään ei kukkia tullut. Olisikohan syynä ollut kylmä alkukesä, vai olivatkohan vieläkin suuttuneita siirrosta. Kukkia en siis ole edelleenkään nähnyt näissä pensaissa omalla pihallani, joten jännittyneenä odotellaan edelleen, minkä värisiä niistä täällä tulee.
Happamassa maassa olisi odotettavissa sinisiä, emäksisessä vaaleanpunaisia kukkia. Yritin tänä keväänä ostaa maan happamuuden mittaamiseen tarkoitettuja liuskoja, mutta en löytänyt niitä puutarhalta. Olihan sellaisia voinut etsiä netistäkin, mutta toistaiseksi en ole asiasta vielä niin paljon innostunut.

Tänäkin keväävä luulin pensaiden jo kuolleen talven aikana, kun kuivien törröttävien putken pätkien seasta ei kasvanut mitään vihreää vielä kesäkuun alussa. Paitsi siis voikukkaa ja nokkosta.


 Tässä kesäkuun puolenvälin tilanne:


 Huomattavaa edistystä, hyvä hyvä! Katkoin nyt loputkin kuivat pois, kitkin voikukat ja nokkoset ja toivottelin hortensiat tervetulleiksi ja kuiskasin että saa meille kukkiakin tulla tänä vuonna.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti