Pienin askelin

Tuntuu että koko kevään, siis silloin kun kalenterissa luki kevät, odotin vain milloin myös se terminen kevät alkaa. Nyt, yht'äkkiä tuntuukin ihan kuin olisi jo alkukesä. Huhuu, mihin jäi kevät? Tai ehkä paremminkin: huhuu, mitä mä haahuilin koko kevään?

En ole kylvänyt mitään. Toistan: en ole kylvänyt ainuttakaan siementä. Hävettää. Viime vuonna äitienpäivän aikaa minulla oli monta laatikollista hellästi esikasvatettuja kesäkurpitsan ja papujen taimia joista hössötin kovasti. Nyt ei ole taimen taimea.

Lauantaina vihdoin ostin hädissäni muutaman siemenpussin, joita olen nyt pari päivää pyöritellyt käsissäni. Enkä edelleenkään kylvänyt, en edes laittanut likoamaan.

Tänään availin vähän puutarhakirjojani lukeakseni olenko jo aivan auttamattomasti myöhässä kaikkien näiden kanssa ja helpotuksen huokaus oli melkoinen, kun tajusin että ihan hyvin ehtii vielä suorakylvönäkin kasvattamaan näitä, ei paniikkia. Kaalien kanssa taitaa olla peli jo menetetty, mutta eipä se niin haittaa. Vaikka on minulla vielä niitä Millan viime vuonna lähettämän lehtikaalin siemeniä, saatan uhmakkaasti heittää niitäkin vielä maahan jos tilaa jää.
Kasvulaatikot ammottavat tyhjinä eiku siis täysinä - kompostit on edelleen sekoittamatta multiin. Monivuotiset kasvit puskevat vihreää jo kovaa vauhtia, mutta muihin en ole istuttanut vielä mitään. Mutta siis, kyllä mä vielä tästä kohta toimerrun.

Äitienpäivänä puuhailin pihalla vähän siellä, pikkuisen täällä. Haravoin viimeisen ruokkoamattoman pläntin takaportaiden vierestä. Siivosin herttavuorenkilpien (epä)penkin. Kitkin saunan edestä pikkukivien välistä puskevia voikukkia. Keräsin saunan oven eteen, sinne pihan viimeiseen nurkkaan, tuulen kasaamat ruskeat vaahteranlehden vihdoin pois - sain saaliiksi kottikärryllisen. Kärräsin kompostia kasvien juurille. Keräsin taas roskia. Voi ärf! sitä muovinpalasten, ilmapallojen riekaleiden, jeesusteipinpätkien, kuula-aseen kuulien, rikkinäisten lelujen ja muun roinan määrää mitä maasta puskee kun vähän katselee jalkoihinsa. Ja miten valtavan paljon siistimmältä pihan näyttää, kun sitä pienen pientä, värikästä silppua ei pilkistele joka paikasta.
Ei tunnu siltä että olisin tehnyt varsinaisesti puutarhatöitä, kunhan vähän riipaisin sieltä täältä. Mutta useampi tunti siinäkin meni, ja kaikki tuokin pieni on joskus tehtävä.

Tai no hei - istutin kolme tomaatin taimea. Viherpeukalolta tilasin valmiina. Tuossa ne taas ovenpielessä roikkuvaat, pikkurimpulat. Pitää vielä muistaa nostaa sisään öiksi etteivät vaan palellu.

Ensimmäiset kesäkukat istutin myös etupihan portaille.Lauantaina ajauduin ihan vahingossa paikalliselle pienelle taimitarhalle ja siitä se sitten taas lähti, kesäkukkahulluus. Siellä oli tarjolla vaikka mitä ihanaa, olin aivan pyörällä päästäni ja olisin halunnut ostaa yhden joka sorttia.
Sanoinkin puutarhurille, joka kai vähän hymyillen seurasi päättämätöntä pyörimistäni, että ostan nyt ensi hätään tämä ja sitten alan vasta järjellä ajattelemaan mitä oikeasti tarvitsen.

Lidlistä löytyi kaunis musta istutusastia. Näyttää keraamiselta, mutta onkin muovia. Kevyt ja helppo puhdistaa. Istutin siihen pari valkoista petuniaa, kaksi punaista lobeliaa ja ison valkoisen tuoksupieluksen. Luulen, että vaihdan tuoksupieluksen tilalle myöhemmin yhden pelargonioista, jahka ne vähän kasvavat.
Taustalla vilkuttelevat vahtikoirammedinot ja -leppäkerttu.

Lisäksi osti pari pinkkiä petuniaa  ja pari valkoista pikkuorvokkia. Eikä mitään hajua mihin ne laittaisin. Tätä perinteistä minua siis. Noooh, eiköhän niillekin paikat keksitä. Pikku hiljaa, vähän kerrallaan, kyllä tämä tästä taas etenee.