Pelkästään meidän takapihan "alapihan" ruohon leikkaamiseen voi varata kahdesta kolmeen tuntia, jos kiertelee huolellisesti kaikki lasten leikkipaikat ja puut ja istutukset, ajaa kunnolla ihan sieltä takaryteiköistäkin eikä pelkästään keskialueen paraatinurmea (*naurua*). Lisäksi on vielä takapihan jyrkkä rinne, jota minä en edes jaksa lykkiä ylös enkä uskaltaisi ajaa alas, karkaisi vielä koko kone käsistä. Niin ja etupihalta pari aluetta lisää.
Siksipä urakkaan ryhtymistä haluaisi aina vitkutella viimeiseen asti. Tai sitten työ jaetaan. Ja se, joka saa väännettyä itsenä ensimmäisenä leikkurin ohjaimiin, saa luonnollisesti aloittaa helposta, tasaisesta ja suhteellisen esteettömästä tontista. Siinä homma etenee ja aikaansaannoksia on kiva katsoa, tulee kunnolla tekemisen meinki. "Sä voit sit ottaa noi loput", se pelätty vuoronvaihtolause, on kuultu jo aika monta kertaa molempien leikkaajien lausumana. Loppu 1/3 pihasta on se vaikea alue, jonka kimpussa kuluu 2/3 kokonaisajasta.
Ensimmäisen kesän pari ensimmäistä kertaa piha leikattiin perinteisellä kelaleikkurilla. En muista mistä saimme sen lainaan, mutta sen muistan, että hyvin nopeasti kypsyi yhteinen päätös astetta paremmasta koneesta. Ei meille tietenkään mitään päältäajettavaa masinaa tullut, vaan ihan perus bensakone jossa on vetävät renkaat (vai miten se sanotaan, ettei ihan pelkällä lihasvoimalla lykitä?).
Myönnän nauraneeni aikaisemmin päin naamaa miehelle, joka haaveili päältäajettavasta koneesta. Hän perusteli sen hankintaa silläkin, että konetta voisi käyttää lumien luomiseen tai jopa maan muokkaamiseen. Silloin oli takana pari niukkalumista talvea, mutta kyllä vaan alkaa tämänkin rouvan mieli muuttumaan näiden viime talvien ennätyskinosten jälkeen. Huh, tulee ihan hiki muistellessakin lumenluontiurakoita, mutta ei mennä siihen nyt, siitähän voi vaikka tehdä oman postauksen kun on taas sen aika.
Siis takaisin ruohonleikkaamiseen. Tänä keväänä on jälleen herätelty keskustelua "jonkun edullisen perusmallisen" päältäajettavan leikkuri-monitoimilaitteen hankkimista. Hah hah, eipä taida ihan edullisesti sellaista perusmallia löytyäkään, jossa olisi mukana lumiaura ja minun toivomani maanmuokkausterä. Mitä enemmän noita lisähärpäkkeitä siinä edulllisessakin perusmallissa on, sitä terävämmin tulee vedettyä happea hintoja vertaillessa. Luulenpa että ainakin tämä kesä vielä jatketaan tutun ja turvallisen leikkurimme kanssa.
Kun vain jaksetaan ja viitsitään ryhtyä hommiin.
Eilen mies oli reipas ja ajoi koko alapihan, ei edes tarjonnut minulle loppu-urakkaa. Ja kyllä se taas vaan kannatti, piha on ihan erin näköinen! Siisti ja ihana. Eron huomaa heti. Vai huomaako?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti