Bonzaikoivut

Pihallamme on kasvanut pari koivua, oikeastaan muutamiakin pieninä ryppäinä. Muistan oikein hyvin, kuinka pieniä ne oli silloin kun tänne muutettiin, nyhdin koivuntaimia juurineen käsin tenniskentän laidalta. Jossain vaiheessa annoin yhden taimen jäädä kasvamaan tenniskentän ovenpieleen, ikään kuin pihakoivuksi.
No joo, nyt se (ne, se on haaroittunut kai kolmeksi) on kasvanut noin viisimetriseksi hujopiksi, joka selvästikin kärsii tilanpuutteesta - ja on vaaraksi tenniskentälle.

Ensinnäkin koivun runko likistyy kentän verkkoaikaa vasten, toisekseen sen juuret kasvavat mitä luultavimmin kentän alla, ja sieltä todennäköisesti  pullistelevat jossain vaiheessa kentän pintaa rikki.

Olihan se kivan näkoinen, oma pihakoivu, mutta nyt päätettiin viikonloppuna kuitenkin hankkiutua siitä eroon.
Mies suratti koivut kumoot moottorisahalla. Rungot meni polttopuiksi ja lehvistä tehtiin saunavihtoja.

Jaa niin ne bonzait? No tällaisia meillä nyt on sitten parikin rypästä tuon tenniskentän laidalla edelleen. Hellästi moottorisahalla leikeltiin "muotoon" eli latvat mataliksi ja vähän enimpiä pitkiä sivuja siistimmiksi.
Koitetaan pitää pieninä, vaikkei se latvan pituus tietenkään vaikuta niihin juuriin, jotka kentän pinnan saattavat rikkoa. Mutta sitä mietitään sitten joskus myöhemmin. Nyt nautitaan "dennis-kahvit" bonzaikoivujen katveessa.