En raskinut lopulta käyttää kasvulaatikoita enkä kehdannut vaatia isäntää kaivamaan minulle uutta kukkapenkkiä, joten keksin mielestäni sopivan kopromissin: istutin leinikit ruukkuihin. Koska mukuloita oli paljon ja ruukkuja vain muutama, lopputuloksena oli aivan liian tiheään istutetut, kuitenkin kohtalaisen suuret ruukut. Ruukuissa oli loppujen lopuksi aivan liian vähän tilaa ja ravinteita neljällekymmenelle taimelle, joten versoneet kukat nuutuivat nopeasti ja kuolivat pois.
En sitten saanutkaan nauttia "paheellisista", pelkästään silmäniloksi kasvatetuista kukista. Eikä myöskään tarvinnut huolehtia mukuloiden talvehtimisesta, kun unohdin kokonaan että ne on monivuotisia ja heitin kuolleet naatit juurakkoineen mäkeen. Höh.
No. Tänä vuonna teki mieli taas kokeilla. Sattuipa vielä niin mukavasti, että Viherpeukalo houkutteli tekemään tilausta huhtikuussa tarjoamalla pussillisen jaloleinikin mukuloita. Sold! Minua ei tarvinnut houkutella sen enempää. Tilasin amppelitomskuja ja pienen oliivipuun, sain kaupan päälle valkoisten jaloleinikkien mukuloita.
Leinikit on taas istutettu. Kyllä, tänäKIN vuonna istutin osan kahteen ruukkuun, sillä haluaisin niin mielelläni ihailla niitä terassilla. Suurimman osan peittelin kuitenkin ihan törkeästi puutarhan kasvulaatikkoon. Sinne juuri, missä pitäisi kasvaa omavaraistaloutta ylläpitävän kätevän emännän monipuolinen keittiöpuutarha.
Tunnen oloni paheelliseksi. Ja pikkuisen toiveikkaaksi, jospa tänä vuonna onnistuisin.
PS: Kirjoitin kalenteriin syyskuun alkuun muistutuksen: "Jaloleinikkien talvehdittaminen hiekassa, viileässä & hämärässä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti