Kesäkuu oli ja meni, tänään ollaan jo heinäkuussa enkä ole juurikaan jaksanut tai ehtinyt panostaa ulkohommiin tänä kesänä.
Aloitin kuukausi sitten uudessa työpaikassa, jonka työajat ovat säännölliset (huraa!) mutta minulle aivan jotain uutta ja selvästikin hankalasti omaksuttavaa. Että ihan kahdeksaksi pitäisi töihin ehtiä, ihan joka päivä - eksoottista! Olen asettanut itselleni nukkumaanmenoajan puoli yhdeksitoista arkisin, mutta aika harvoin maltan vielä silloin petiin. Myöhäisempi kukkuminen kostautuu sitten hirmuisena väsynä, joka taas näkyy pihan ja kodin hunninkokertoimissa.
Olen tehnyt niin minimaalisen vähän mitään varsinaista puutarhatöitä, että on tuntunut ihan turhalta tulla niistä vähistä tänne kertomaan. Sitten kun on hetken täältä pois, kynnys postailla nousee.
Nyt yritän kuitenkin kunnostautua edes kirjoittelussa, suuret puutarhaurotyöt on armollisesti päätetty siirtää myöhemmäksi. Ovathan ne kevät ja kesä ensivuonnakin... Nyt yritän päivittää pihakuulumiset, ne pienetkin, jotta ensi vuonna voin sitten hymyillen todeta että "voi tuon minä tein tänä vuonna paremmin", eikös juu. Mistähän sitä aloittaisi?
sieltä nousi toinen aalto tulppaaneja oranssien lakastuttua, tällä kertaa niitä kaivattuja vaaleanpunaisia ja valkoisia. Seassa oli jopa muutama tummanviolettikin, olihan se värisekoituspussi. Nämä olivat selvästi eri "rotuisia" kuin pienet ja matalat oranssit, sillä varret hujahtivat puolimetrisiksi ja kukatkin olivat näyttävän kokoisia.
Tulppaanien seassa kasvoi Sorbet-pionikin kohisten korkeutta, noin puolimetriseksi. Jestas sitä riemua, kun huomasin sen tehneen ensimmäiset nuppunsa ikinä!
Seurasin päivittäin nuppujen tilannetta, ja vihdoin, juhannusaattona, ensimmäinen kukka avautui paljastaen yllätyksen:
Kaksivärinen!
Pieni ja vaatimaton se on naapureiden muhkeisiin, kukkia ryöppyäviin pionimeriin verrattuna, mutta oma ja ihana kuitenkin.
Pihan perän kolme Sarah Bernhardia eivät tehneet tänä vuonna nuppuja ollenkaan. Eivätkä ole juuri kasvaneet viime vuodesta. Mikähän ne on suututtanut?
Noin, siinähän sitä tuli jo jotain. Huomenna muistellaan lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti