Sain entisiltä työkamuilta päärynäpuun läksiäislahjaksi. Tarkempaa lajiketta en tiedä, mies poisti lappusen istuttaessaan sitä mutta mitäpä tuosta. Tiedän tiedän, päärynä kaipaa kuulemma kaveria pölyttyäkseen. Onkohan tien toisella puolella asusteleva naapurin päärynä liian kaukana? Voi olla että hankimme omamme viereen toisen päärynän, mutta vielä sellaista ei ole tontille materialisoitunut.
Omenapuun istutuksesta viisastuneena lainasimme piikkauskoneen, jolla tuota kivikovaa hiekka/soramaata sai pehmitettyä. Näin mies sai kaivettua käsivoimin tarpeeksi ison ja syvän kuopan päärynäpuun taimelle. Ensimmäisten päivien aikana päärynä näytti vähän suuttuvan, se käpristi ja ruskisti ylimmät lehtensä, mutta nyt näyttää jo kotiutuneen.
Kun kerran kone oli meillä, mies urakoi useampiakin entisiä istutuksia parannellen. Aika monessa paikassa meillä on kasvit istutettu liian pieniin kuoppiin, koska se kaivaminen on ollut niin turkasen työlästä hommaa.
Nyt etupihan aronia-aidanteen istutuskuoppien välit kaivettiin "istutusojaksi", eli välitkin täytettiin mullalla. Toivottavasti tämä mullan reilu lisääminen edistäisi niiden viihtyvyyttä! Aroniat on nimittäin istuttu jo ööööööh... ainakin neljä ellei viisikin vuotta sitten, mutta ne eivät ole juurikaan kasvaneet koko aikana. Tarkoitushan oli saada aronioista kaunis elävä aita etupihamme suojaksi.
Pionikolmikon multa-alueita laajennettiin ja mikälie-köynnösruusulle tehtiin ihan uusi koti tenniskentän oven viereen, josta kaivettiin kaadettujen koivujen valtavat juuret pois.
Kolmen vaaleanpunaisen pionin viereen ostin uuden, valkoisen pionin, joka sai oman tilavan istutuskuoppansa Nyt himottaisi hankkia vielä pari tumman "barbipinkkiä" pionin taimea, niin sitten olisi jo aika kiva värisuora pihalla.
Kaikki tämä on siis lähinnä mieheni ansiota. Ilman hänen työpanostaan puutarhaunelmani olisi huomattavasti kaukaisempi unelma. Kiitos siis muru, että jaksat aina toteuttaa visioitani ja päähänpistojani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti