Se oli ohi jo kun pääsin terassin suojista pihalle, lehdet laskeutuivat hitaasti leijaillen ympärillä. Aika raju juttu. Lapset hihkuivat ja pälättivät, kertoivat kilpaa kuinka hurjalta tuntui ja raportoivat ihmeissään tuulen aihettamia tuhoja. Toinen koripallokoreista oli riuhtoutunut irti tenniskentän verkkoseinästä, tavaroita oli lennellyt pitkin pihaa ja raskas puuportin puolikas oli noussut saranoiltaan. Onneksi mitään arvokasta ei kuitenkaan mennyt rikki tai kukaan loukkaantunut. Kissatkin olivat kaikeksi onneksi juuri tapahtumahetkellä sisällä piipahtamassa.
Lasten suussa "kuinka mä pelästyin" muuttui nopeasti muotoon "kuinka mä yllätyin", ja kohta jo huokailtiin porukalla kuinka hurja mutta upea luonnonilmiö oltiinkaan todistettu. Vielä vähän päivittelyä naapurin kanssa siitä, kuinka ilmastonmuutos aiheuttaa yhä enemmän erilaisia sääilmiöitä. Onneksi meillä täällä Suomessa vielä kuitenkin aika pienessä mittakaavaassa, mutta yhä useammin tuhoisiakin luonnonmullistuksia ympäri maapalloa. Sitten lapset jo jatkoivatkin pelailujaan ja minä ryhdyin haravoimaan.
Olisipa muuten harmittanut isosti, jos olisi ehtinyt haravoimaan ennen trombia! Se olisi lennättänyt kaksi kottikärryllistä kuivaa heinää, lehtiä ja sammalta takaisin juuri siistitylle alueelle. Hyvä ajoitus, etten sanoisi.
Tällä kertaa haravoin vasta terassin viereen jääneen rinteen, siinä vierähti tunti rivakasti heiluen. Haravoimista jäi vielä moneksi tunniksi, koko iso alapiha ja etupihan istutusalue. Mutta pienissä paloissa se norsukin syödään, vähän kerrallaan.
Haravoinnoin jälkeen noukin pihalta roskia talven jäljiltä. Uudenvuoden rakettien jämiä, muovinpalasia, vappuna pystytetyn trampoliinin reunasuojuksen rispaantunutta sinistä muovia (argh!), rikkinäisiä pyykkipoikia ja leluja. Kaikkea kummallista mikä ei pihalle kuulu. Sellaisia pieniä juttuja, joita ei edes ensisilmäyksellä huomannut maasta, mutta kun ne on kerätty pois, piha näytti heti huomattavasti siistimmältä. Hyvä minä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti