Sunnuntaina työskentelyergonomia ei ollut huipussa, mutta intoa senkin edestä. Ruoppasin kaikki kasvulaatikot viime vuoden kasvinraadoista ja rikkaruohoista.
Aurinko näyttäytyi sen verran, että huhkiessa sai hien pintaan. Mutta heti jos jäi mietiskelemään alkoi palella. Parempi oli sitten vaan painaa menemään pysähtelemättä!
Ihailkaamme kätteni jälkeä:
Niin, siinäpä on sitten tyhjiä kasvulaatikoita.
Korjaan: yhdessä on mansikkaa, toisessa monivuotinen maa-artisokka, kolmannessa monivuotisia yrttejä ja valkosipulia. Loppuihin pitäisi taas keksiä jotain kivaa kasvamaan!
Maa-artisokkaa löytyi mullan kääntelyssä vielä iso kasa. Nami! Jätin laatikkoon toki vielä mukuloita kasvamaan syksyn sadonkorjuu jo mielessä. Siihen laatikkoon taitaa olla turha istuttaa muuta, näyttää olevan sen verran kovasti leviävää ja tilansa ottavaa sorttia tämä herkku. Tai ehkä kylmän sekaan salaatteja, nehän kasvaa aika pintamullassa. Hmmm, laitamma mietintään.
Meirami pölläytti muuten sen verran voimakkaan tuoksupilven kun riivin siitä kuivuneita oksia, että muksukin haistoin sen tenniskentälle asti. Tuli ensimmäistä kertaa tänä vuonna sellainen "puutarhuri se tässä kasvattaa"- läikähdys rintaan. Kyllä kyllä, tään on niin mun juttu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti