Erica kaunoinen

 
No niin, vih-doin-kin sain aikaiseksi syyskukat edes etupihan puolelle. Ei muka ole ollut aikaa, rahaa ja energiaa, ja kukkalaatikoissa on saanut rötköttää kesäkukkien surulliset jämät. Viime viikolla sitten keräsin tarmoa ja mainoksia, vertailin hintoja ja vihdoin lauantaina liikahdin ostoksille.

Tyypilliseen tapaani kaikki oli saatava paikalleen heti än yy tee nyt, joten luonnollisesti ryhdyin kukkien vaihtoon vain pari tuntia ennen kolmenkymmenen vieraan saapumista. Siinä ei sitten ehditty hienosäätämään, vaan nypin petunioiden raadot kuivahtaneesta mullasta ja iskin ericat tilalle suit sait sukkelaan.
Kanervien aika on niin lyhyt (ainakin minun hoidossani), etten viitsi "tuhlata" uutta multaa niille. Nyt vaan pitäisi muistaa taas kastella, ja sehän se vaikeus tässä onkin. Kyllähän kanervat kestäisivät kauniina talveen asti, jos saisivat vettä. Yritetään.

Koreihin tuikkasin maahumalan kaveriksi krysanteemin ja syklaamit. Ajatuksena kai oli keväällä että istuttaisin maahumalan jonnekin ihan maahan, kun se on kuulemma monivuotinen perenna, mutta mutta, voi olla että saa jäädä noihin koreihinsa. Ovat kyllä niissäkin viihtyneet, mutta tuskin selviävät pakkasista talven yli noin pienessä mullassa.

Kesäkukat heitin laatikoista kottikärryyn, joka oli helppo juoksuttaa urakan päätteeksi kompostiläjään pihan perälle. Siellä rehotti muuten nokkosia, sain äkäisen nokkosenpuraisun housujen läpi sääreen, auts.

Hiki tuli kiireessä huhkiessa, mutta olen tyytyväinen. Erica kanervien syvä punainen piNkki väri on ihana. Syysauringossa se on toki upea, mutta sateisessa harmaudessa vielä ihanampi, jotenkin lohdullinen väriläiskä synkkyydessä.