Ajatus kasvihuoneesta ei jätä minua rauhaan. Vierailin kaverin kasvihuoneessa muutama viikko sitten, ja olen sen jälkeen unelmoinut omasta lasitalosta unissani ja hereillä ollessani.
Muistelen kostean lämmintä sisäilmaa, jossa kasvit kasvavat melkein silmissä. Mittailen pihaamme arvioivin silmin, suunnittelen minne sen saisi tänne mahtumaan. Haaveilen ja huokailen - taisin saada vakavan puoleisen kasvihuonekuumeen, o-ou. Minäkin haluan! Haluan kasvihuoneen! Nyt heti!
Mieheni on joskus aikaisemmin ehdottanut meille kasvihuoneen rakentamista, mutta olen tyrmännyt sen aivan turhana. Mitä me muka sellaisella tekisimme, eihän me osata mitään kasvattaa ja kauhea vaivakin siitä varmaan olisi, niin ja onhan se kauhean ruma hökötys pihan perukoilla. Siis häh? Oikeasti, juuri noin olen ajatellut ja möläyttänyt vain muutama vuosi sitten.
Nyt pyörrän kaikki puheeni ja olen vakuuttunut, että me nimenomaan tarvitsemme kasvihuoneen, se helpottaisi niin paljon puutarhahommia: antaisi lisää kasvukautta sekä kevääseen että syksyyn ja buustaisi sadon määrän uusille kierroksille.
Ja kuinka kauniita kasvihuoneet ovatkaan! Sehän on pihan kaunistus, jos ei nyt keskipiste niin kuitenkin näyttävä kuningatar. Onhan tuulessa lepattava, liian löysästi sumeasta rakennusmuovista kyhätty "kasvihuone" aika originellin näköinen ja vähän hökötyskin, mutta nyt ottaisin jopa sellaisen ilomielin.
Mutta. Se, mitä oikeasti havittelen pihallemme, on jotain tällaista:
Kuvat googlattu sanoilla kasvihuone ja växthus.
Blogissa Kaunis pieni elämä on myös rakennettu kaunis kasvihuone vanhoista ikkunoista. Siitä en kopsinut kuvia tänne, mutta kehoitan kurkkaamaan (blogin oikeassa reunassa aihehaku, josta saa valita suoraan seitsemän postausta joissa kasvihuone vilahtaa) jos aihe kiinnostaa. Tuolla kasvihuone on ehkä enemmän seurustelupaikka kuin kasvien valtakuntaa, vaikka sielläkin kasvatetaan ruukuissa mm tomaatteja.
Itse haluaisin kasvihuoneeseen kiinteät kasvulaatikot, tilaa ruukkukasveille ja istutuspöydälle. Tietenkin tilaa olisi hyvä jäädä myös oleskelulle, mutta isommin sitä ei sinne tarvita koska meillä on suuri katettu terassi.
Tästä siis haaveillaan. Mieskin on ihan myöntyväinen, vaikka toppuutteleekin ettei tämä ole ihan hetkessä valmis. Ei tietenkään, mutta ehkä jo ensi kesänä? Tämän kesän sisäremppaprojekti on juuri pahimmoilleen kesken, mutta kunhan saamme sen valmiiksi, tässä on koko tuleva talvi aikaa haaveilla, suunnitella ja piirrellä ruutupaperille. Puhumattakaan materiaalein kasaamisesta, jos ja kun nyt todellakin ryhdymme kierrätysmatskuista tätä tekemään. Toisaalta, valmiin kasvihuoneen osto rautakaupasta olisi helppoa - ja nopeaa. Ja tämä rouvahan on tunnetusti aikamoinen mullekeikkihetinythätähousu, joten nopeus on aina valttia.
Haaveilu on ihanaa. Onko muita, joilla saman suuntaisia haaveita. Ideoita ja kokemuksia kasvihuoneen rakentamisesta saa myös jakaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti