Kiertelimme istutukselta toisen luo, kertasimme nimiä ja hoitotoimenpiteitä ja hän kertoili kasvien historiaa; mistä mikin oli saatu tai siirretty tai levinnyt. Sellaista puutarhapuhetta, you know. Vain toinen puutarhahullu voi ymmärtää, kuinka ihanaa on kun toinen samanlainen kulkee vieressä huokaillen ja huudahdellen, hitaasti risteillen ympäri puutarhaa.
Ei kaikkien kanssa voi hautautua pitkiin ja polveileviin keskusteluihin kasveista, mullasta tai puutarhatyökaluista. Ymmärrän oikein hyvin, ettei kaikkia kiinnosta kesäkurpitsojen kasvukausien tai malvikin sävyerojen vertailu. Siksipä onkin mukava löytää hengenheimolaisia, joista ei ole ollenkaan kummallista jutella kompostin tilasta tai pitkästyttävää vertailla pistolapioiden ergonomiaa.
Piha oli iso ja hartaudella laitettu, ja sen kyllä huomasi. Hoidettuja istutuksia, isoja puita ja upea puro, jonka rannalla voi rentoutua solinaa kuunnellen. Mitä luksusta!
Keittöpuutarhassa yrtit, salaatit ja kasvikset pursuilivat kauniisti maalatuista kasvulaatikoista. Laatikoita ympäröiviä pieniä pyöreitä rantakiviä teki mieli jäädä hipelöimään tai ainakin potkaista kengät jalasta ja tassutella niiden rahistessa varpaiden alla.
Kruununjalokivenä kohosi kasvihuone. Siellä kasvien monipuolisuus ja elinvoima ryöpsähtivät jo ovella vastaan. Ooooh, upeaa! Sen tarjoama kasvuvoima taitaa olla melkein maagista, sillä taisin saada ilmateitse, ihan vain sen kosteanlämmintä ilmaa hengitettyäni, pienoisen siemenen, joka itää jo mielessäni...
Outi, kerrassaan ihana puutarha sulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti