Terassi, rakkaani

Terassimme on ihana lisähuone kesäisin. Siellä grillataan paljon, mutta usein katamme myös sisällä valmistetun ruuan ulos terassille. Siellä seurustellaan vieraiden kanssa, pelataan lautapelejä ja pötkötellään päiväunia.

Mutta mistä kaikki alkoi?
Kesällä 2006 *edit: ensimmäinen kesämme talossa* meillä oli takaovi ja sinne johtavat portaat, niiden yläpässä pieni betonilaattalevenne. Portaat oli kyhätty kolmista, kulmittain asetetuista portaista.

Näissä oli erilaiset askelluskorkeudet, joka tuotti hankaluuksia varsinkin ylöspäin kiivetessä. Meni todella kauan, ennen kuin niiden kulkemiseen muodostui lihasmuisti enkä enää kompuroinut joka kerta portaissa kulkiessani.

Vuonna 2007 mieheni rakensi isänsä kanssa tähän takaoven eteen pienen terassin sekä uudet portaat.

Terassin alla on ovi kellariin.

Terassi oli ihana ja tuntui isolta, mahtuihan siinä nyt säilyttämään vähän ulkoromppeita ja jopa pieni pyöreä terassipöytä kahdella taittotuolilla. Siellä istutettiin kesäkukkia, säilytettiin kumisaappaita, syötiin aamupaloja ja kuivattiin uimahousuja muutama vuosi.


Betonilaatta = se entinen "levenne" oven ja portaiden välissä.

Takapihamme jakatuu jyrkästi viettävään yläpihaan ja isoon, laakeaan alapihaan. Meidän hallinnoimamme pala yläpihaa oli oikeastaan joutomaana, kun ei siinä voinut edes pöytää pitää saati leikkiä, kallistuskulma oli niin kova.

Edelliset asukkaat olivat muokanneet jyrkänteeseen pienen tasanteen tuoliryhmää varten, mutta me emme halunneet käyttää sitä.

Aloimme haaveilemaan terassista. Mies suunnitteli koko seinänpätkän pituista mutta kapeaa aluetta, vaan minullapa oli villi ajatus: miksei katettaisi kunnolla sitä pengerrettyä aluetta, eihän sillä mitään käyttöä muutenkaan olisi?
Aletiin piirtämään paperille ja miettimään vaihtoehtoja. Lumien sulettua saapasteltiin edestakaisin ottaen askelmittoja ja lopulta hahmoteltiin mittasuhteita asettelemalla lankkuja maahan terassin reunoja markkeeraamaan.

Mies piti minua suuruudenhulluna mutta pidin pääni. Minusta oli tärkeää että terassille mahtuu iso, siis todella iso pöytä, jonka ympärille mahtuu ainakin kymmenen henkeä. Lisäksi sen ympärillä pitää mahtua kävelemään myös silloin kun sen ääressä istutaan molemmin puolin. Ja tietenkin terassilla pitää mahtua tämän lisäksi tanssimaan!

Päädyimme noin 40 neliön kokoiseen terassiin, josta 4 x 6m on katettua aluetta. Takaoven puoleinen pääty sekä uuden ja vanhan terassin yhditävä alue ovat taivasalla. Terassi yhdistyy aikaisempaan pikkuterassiin saumattomasti, vain yksi pieni kaiteenpätkä piti purkaa pois.

Kesällä 2011 mieheni ja kaverinsa nakuttelivat rungon, katoksen, kaiteet sekä katetun alueen lattian valmiiksi.

Katteeksi tuli muovinen valokate. Meillä oli hieman epäilyjä sen talvenkestävyydestä, mutta nyt useamman talven jälkeen voimme onnitella itseämme: sekä valokate että sen tukirakenteet ovat kestäneen hyvin isolta katolta voimalla rysähtävän lumimassan. Kallistuskulma on juuri oikea (=katon suuntainan), että lumimassa ei pysähdy valokatteelle vaan luistelee samoin tein maahan asti.

Nämä valmistuivat heinäkuun alkussa ja pääsin viettämään hassujen hattujen, kolmioleipien ja teen sekä skumpan täyteistä hattujuhlaa ystävien kanssa upouudella terassilla.

Kesän 2012 aikana terassiurakka eteni kattamattoman terassin lattialaudoituksella sekä portailla.
Kultsi rakensi vuoden käytössä olleiden tilapäisportaiden tilalle yhdessä suunnittelemamme, upeat kulmaportaat, jotka valmistuivat perinteisesti taas juuri ajoissa vuosittaisten ladyjen five o'clock tea partya edeltävänä yönä.

Tilanne kesällä 2013

Viime kesänä terassi sai uuden värin. Mies ahkeroi ensimmisellä lomaviikollaan: ensin pesi ja sitten maalasi terassin lattian samalla tummalla suojaöljyllä jolla pikkuterassi oli käsitelty. Ai että siitä tulikin hyvän näköinen.

Viimeinen kaiteenpätkäkin alkoi hahmottua. Siihen ei voinut tehdä samanlaista umpikaidetta kuin muun terassin kaide, sillä umpinainen laudoitus olisi peittänyt naapurimme ikkunasta (kuvassa vasemmalla) näköyhteyden takapihalle.
Vuoden asiaa makusteltuamme päädyimme ilmavaan ristikkokuvioon, joka toistuu jo takaoven edessä olevan pienen terassin kaiteen yläosassa.

Heinäkuussa 2013, taas juuri ennen perinteisiä teekutsujani, kaiteisiin valmistui isot ristit jotka häämöttävät teekutsujen tarjoilujen takana kuvan yläreunassa. Muuta kuvaa niistä ei olekaan koko viime kesältä.

Itse asiassa samanlaiset ristit (jotka näkyy takaoven pikkuterassilla jo) olisi tarkoitus tehdä koko terassin ympäri pystylaudoituksen päälle.
Ne, samoin kuin portaiden kaide ja helmalaudat odottavat edelleenkin tekijäänsä

Terassi on kuitenkin käyttövalmis, joten kosmeettiset viimeiset viilaukset saavat odottaa. Suurin innostus terassin rakentamisessa on ohi ja meille iskenyt pieni marssiväsymys.
Nyt on tosin taas kerätty talven ajan intoa ja energiaa, joten katsotaan saammeko jotain tehtyä tänä kesänä. Toisaalta hyvähän minun on sanoa kun mies on pääasiallisesti se suorittava lihaksisto, mutta hän on itse onneksi hyvin motivoitunut tähän urakkaan, joten elän toivossa.

Alkukesä on ollut niin kylmä ja sateinen, mutta nyt, heinäkuun ensimmäisellä viikolla kun helle vihdoin iski, on meilläkin vihdoin saatu terassi kesäkuosiin ja käyttöön. Se on pesty painepesurilla ja kalusteet ja tekstiilit kannettu paikalleen. Vihdoikin pääsemme nauttimaan leppoisista kesäpäivistä rakkaalle terassille!