Värillä ei ole väliä, kunhan se on vaaleanpunaista

Olen ajatellut että voin vapaasti roiskia kasveja sinne tänne ja kokeilla vähän sitä sun tätä, mutta kokonaisuus pysyisi jotenkin hallussa jos värimaailma kuitenkin olisi rajattu. Niinpä olen valinnut pihaan tulevien kukkien ja kasvien väreiksi vaaleanpunaisen, valkoisen ja vihreän eri sävyt. Ja violettihan on toki vaaleanpunaisen sävy, eikä tämäkään ole ihan ainoa poikkeus. Mutta siis noin niin kuin periaatteellisena nyrkkisääntönä koitan toteuttaa.

Eikä se ole niin tarkkaa tai nokonuukaa. Sehän tässä  juuri oli ajatuksena, että rennolla otteella ja ilman stressiä laitellaan tätä pihaa. Paitsi että nyt kyllä on, heti tuli tälle keväälle kauhea moka ja itkun aihe ja harmitus:

Syksyllä istuttamani sipulikukkapenkin tulppaanien piti olla hennon vaaleanpunaisia, mutta nämähän ovat korallinpunaisia, suorastaan oranssin sävyisiä.

Kun nämä tulppaanit vastoin odotuksiani selvisivät pakkastalvesta ja salakavalasti väijyvistä myyristä ja nousivat terhakkaina pintaan keväällä, röyhistelin rintaani tyytyväisenä. Sitten kun tulppaanien nuput alkoivat hiukan raottua ja väri pilkisteli sieltä täältä, kiertelin ja kaartelin penkin ympäri uskotellen itselleni että väri "vain näyttää" nyt siltä, ja sitten kun kukat puhkeavat väri olisi taatusti se oikea, kaunis vaalenpunainen.
Ja kun kukat olivat sitten erään työpäiväni aikana räjähtäneet auki, olin purskahtaa itkuun ne illalla ikkunasta nähdessäni. Yhyy, nehän on oransseja! Teki mieli repiä kukkia nyrkkeihin, ajaa suorinta reittiä 30 kilometriä puutarhakauppaan ja tivata joltain myyjärukalta itkupotkuraivarin partaalla mitä tämä oikein tarkoittaa. En tietenkään tehnyt niin, vaan pyysin kommentteja väristä mieheltä ja naapurin rouvalta. -Juu, ihania ovat, tosi kauniin oransseja. Kiitos, tätä juuri en halunnut kuulla. Ärf!

En mitään muuta niin inhoa kukkien väreissä kuin oranssia. Tai no en ehkä ihan inhoa, mutta en kuitenkaan pidä. Minulla on ihan lämmin suhtautuminen esimerkiksi oransseihin krassin kukkiin, tai jopa oransseihin gerberoihin. Mutta tulppaanit, ei. Ruusut, liljat tai muut leikkokukat, eieiei oranssina. Aivan puistattaa, uh. Ehkä eniten epäpitämäni oranssi kukka on perinteisten kesäkukkapenkkien vakiokasvi, samettikukka. Se ja hopealehti ovat ehdottomasti inhokkikukkieni ykköset. En osaa selittää miksi, mutta oranssi samettikukka personoituu mielessäni ilkeäksi. Keltainen sisarlajikkeensa ei puolestaan nostata mitään traumaattisia mielleyhtymiä, vaan on ihan nätti ja jees, mitä nyt muistuttaa ilkeän sisarensa olemassaolosta ja jää siksi ostamatta minun kukkapenkkiini.

No, siinä se oranssi tulppaanipenkki nyt edelleen on, keittiöni ikkunan alla, päivittäin silmissäni ja harmittamassa. Joka kertaa kun näen ne, koitan pää kallellaan arvioida, onko ne sittenkään ihan niiiiiiin pahasti oransseja kuin muistelin.... ja on ne. Olkoot sitten. Ainakin tämän kesän. Voi olla, että syksyllä tongin sipulit ylös, keksin niille jonkun toisen paikan tai annan jollekin joka osaa väriä arvostaa, ja istutan tilalle kauniita, hennon vaaleanpunaisia tulppaaneita. Ehkä sekaan jopa muutamia sähäkän pinkkejäkin,  jos oikein villiksi heittäydyn!