Alavilla mailla hallan vaaraa

Muistin nostaa taimet ja pelargoniat yöksi sisään, hyvä minä! No joo, naapurin rouva laittoi kyllä asiasta viestin, mutta että jopa muistin sen sitten juuri ennen nukkumaan menoa. Miehen kanssa laatikoita, purkkeja, koreja ja amppeleita kantaessa homma sujui sutjakkaasti. Aamulla kun jouduin tekemään operaation toisin päin yksinäni, sain turattua siihen varmaan vartin. Kasvit olivat varastohuoneessa, ei erityisen kaukana ulko-ovesta, mutta kolmen oven päässä. Ja ainakin yksi ovista piti aina muistaa sulkea, ettei uteliaat kissat karanneet pihalle. Oli siinä ähräämistä. Toivottavasti ei tarvitsisi enää monta kertaa tehdä tätä puljausta!

Aamusella kävelin pikaisen katselmuksen tiluksilla

• Mansikkamaalla 2 taimea näyttäisi kuolleen, muut pukkaa lehteä kiitettävästi. 

• Kuolleeksi luulemani pioni kolmen ryhmästä oli sekin intoutunut kasvamaan vihdoin. Väärin luulin siis! Kaksi muuta ovat jo parikymmensenttisiä hujoppeja (note to myself: pitäisi järkätä näille tukikepit tai -kehikot), kun tämä mattimyöhäinen vasta nostaa päätään mullasta. Mutta toivotin senkin tervetulleeksi ja käskin ottaa kaverit kiinni.

• Sakokaivon ympärille istutettu kivikkokasvi (oliko tämä sammalleimu? Kivikko suopayrtti? Vai jotain muuta? Hmm, vasta muka muistin tämänkin) hehkuu ihanan värisenä.

Kuva ajalta jolloin kamera oli vielä voimissaan

• Keräsin pyykit narulta. Olipa siitepölyä! Ehkä ei kannattaisi nyt kuivata ulkona. Onneksi kukaan perheessä ei ole allergikko. Pyykkien ripustamisessa ulkonarulle on vain sitä jotain, se on ihmeen mukava kotityö, ihan eri fiilis kun mättää märkiä vaatteita sisällä kuivaustelineelle.