Luita ja rakkauden hintalappu

Oli ajatus hieman juhlia viikonloppuna. Pienesti ja perhepiirissä, mutta kutenkin oikein pukeutua ja tehdä hyvää ruokaa tai käydä ehkä ravintolassa. Mutta kuinkas sitten kävikään? Oli niin hyvä sää koko viikonlopun ajan, että kun synttärityttö -minä!- sai toivoa, syötiin jotain nopeaa ja touhuttiin koko perhe pihalla senkin edestä. Parhautta!

Saatiin paljon aikaisiseksi. Eilinen uuvahtaminen kasvulaatikoiden äärellä oli ja meni, eli minä kuopsuttelin jäljelle jääneet kolme kasvulaatikkoa puhtaiksi. 

Mutta huh sentään, mitä sieltä mullasta löytyi. Kyllä, ne ovat juuri sitä miltä näyttääkin: luita. Ööks sentään. Kyllä, meillä on biojäte ja kyllä, kanat ja ribsit ovat ruuantähteitä, mutta hei come on, ei meidän kompostori hurauta luuita mullaksi vuodessa eikä edes parissa. Ush, täytyy muistuttaa omaa ja naapurin perhettä mitä sinne biojätteesen saikaan laittaa ja mitä ei.

Oli siellä myös ilmeisesti keitetty kananmuna, siis kuorensa sisällä, melkein kokonaisena ja aivan tunnistettavana. Höh, kananmunankuoret on tosi hyvää materiaalia puutarhamultaan, mutta onko liikaa vaadittu vaikka leikata se syömättä jäänyt keitetty muna jos ei kuoria jaksa, siten se voisi vaikka aloittaa maatumisenkin ennen kuin joutuu kahden vuoden päästä kasvimaalle.

Rikkaruohoista ja luista putsattuun multaan istutettiin loput taimet ja yksi laatikko jäi vielä odottamaan mitä kivaa siihen keksittäsiin. Nyt laatikoissa on siis 

eturivissä alhaalta ylös: 

kesäkurpitsa Diamant

mansikka

toistaiseksi vielä tyhjä

halloween kurpitsa Tom Fox

takarivissä alhaalta ylös: 

yrtit, keräsalaattia ja rukolaa

ruusupapu Hestia

silpoydinherneitä

muksun auringonkukkaa ja ne mysteerisesti ruusupapua muistuttavat kesäkurpitsat (Partenon)

maa-artisokkaa

Kitkin sieltä täältä muualtakin istutuksien kimpusta rikkaruohoja kaksi kottikärryllistä. Mies korjasi ruohonleikkurin ja ajoi koko pihan, ihan sieltä hankalista paikoistakin, etupihan sekä terassin edestä rinteen. Kyllä nyt on siistiä, ai että.

Pari kesäkurpitsataimea sai tänään uuden kodin ja maa-artisokkakin on varattu jonkin verran. Vielä riittää jaettavaa, tervetuloa hakemaan!

Pihahommissa vierähti taas monta tuntia kuin huomaamatta. Illalla suhkuissa meni toinen tovi kuuratessa itseä puhtaaksi, olin yltäpäällä mullassa. Kynnenalusien putsaaminen huomiseksi töihin edes jotenkin siistin näköisiksi oli aikamoinen urakka. Kaiken kukkuraksi huomasin polttaneeni itseni auringossa, hupsista sentään. Käsivarret, kämmenselät, niska, korvanlehdet ja decolteen alue helottaa punaisena ja aftersun-voidetta kuluu. Mutta rakkaudella on hintansa, eikös ne laulutkin näin kerro... :)